Sveitsin väkiluku on 7 606 473 (2009) ja väestöntiheys on 178 henkeä/km².
Väestönkasvu oli 0,329 prosenttia vuonna 2008. Imeväiskuolleisuus on 0,434 prosenttia. Naisten odotettu elinikä on 83,7 vuotta ja miesten 78,6 vuotta.
Nykyään suurin osa sveitsiläisistä asuu kaupunkialueilla. Noin kolmasosa väestöstä asuu viiden suurimman kaupungin taajama-alueella, kolmasosa muilla kaupunkialueilla ja kolmasosa maaseudulla. Sveitsiläiset kaupungit ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, sillä vain 16 kaupungissa on enemmän kuin 30 000 asukasta.
Sveitsin viisi suurinta kaupunkia vuoden 2006 asukasluvuin ovat
Sveitsissä pysyvästi asuvasta väestöstä on ulkomaalaisia yli 20 prosenttia eli noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät tulevat Italiasta, entisen Jugoslavian alueelta, Portugalista, Saksasta ja Espanjasta.
Ulkomaalaisten osuus lasten keskuudessa on vielä keskimääräistä ulkomaalaisten osuutta suurempi. Väestölaskennan mukaan 25,8 prosentilla alle kuusivuotiaista lapsista ei ole Sveitsin kansalaisuutta. Noin viidesosa Sveitsissä syntyneiden lasten vanhemmista ainakin toinen on ulkomaalainen.
Sveitsiläisiä asuu ulkomailla noin 10 prosenttia. Suurin osa ulkomaille muuttavista sveitsiläisistä kuitenkin muuttaa pois vain väliaikaisesti. Vuoden 2007 lopussa ulkomailla asui noin 668 000 muuton rekisteröinyttä sveitsiläistä. Suurin osa näistä asui Ranskassa, jonka jälkeen seuraavaksi suurimmat muuttokohteet ovat Yhdysvallat ja Saksa. Ulkomailla asuvia sveitsiläisiä kutsutaan nimellä "viides Sveitsi" muiden neljän tarkoittaessa maan neljää kielialuetta.
Yhä suurempi osa sveitsiläisistä asuu yksin. Noin 35 prosenttia kotitalouksista on yhden henkilön kotitalouksia. Avioliittojen määrä on laskenut hieman viimeisen kymmenen vuoden aikana samalla kun avioerojen määrä on noussut. Naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin juuri ennen 30 ikävuotta.
Sveitsin väestöstä on roomalaiskatolisia 41,8 prosenttia, protestantteja 35,3 prosenttia, muslimeja 4,3 prosenttia, ortodokseja 1,8 prosenttia ja muita kristittyjä 0,4 prosenttia.
Sveitsissä ei ole valtionkirkkoa.
Protestanttisella ja roomalaiskatolisella kirkolla katsotaan olleen merkittävä asema modernin Sveitsin rakentamisessa. Viime vuosina kristillisiin kirkkoihin kuuluvien määrä on vähentynyt ja maa on maallistunut. Toisaalta maahanmuuton seurauksena muihin uskontokuntiin kuuluvien, kuten islaminuskoisten, määrä on lisääntynyt.
Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa, ranska, italia ja retoromania. Äidinkielenään saksaa puhuu 63,9 prosenttia, ranskaa 19,5 prosenttia, italiaa 6,6 prosenttia ja retoromaniaa 0,5 prosenttia väestöstä. Muita kieliä eli lähinnä englantia puhuvia on 9,5 prosenttia väestöstä. Saksankielisten sveitsiläisten äidinkieli ei ole kuitenkaan perinteinen kirjasaksa vaan erityinen murre, jota kutsutaan sveitsinsaksaksi.
Viralliset kielet ovat jakautuneet enimmäkseen maantieteellisille alueille (esimerkiksi saksankielinen Sveitsi pohjoiseen), joilla on kaikilla myös oma kulttuurinsa, joka on saanut vaikutteita naapurimaista (esimerkiksi ranskankielisen alueen kulttuuriin on vaikuttanut naapurimaa Ranskan kulttuuri). Siksi ei myöskään voida puhua yhdestä yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista.
Lapset opiskelevat koulussa äidinkielensä lisäksi myös vähintään jotakin toista maan virallisista kielistä. Monet pystyvät siten kommunikoimaan vähintään kahdella maan kielellä. Tämän lisäksi etenkin saksankieliset sveitsiläiset osaavat englantia yleensä hyvin. Etenkin suurimmissa kaupungeissa pärjää hyvin englannilla.
Sveitsissä kansainvälinen oikeus, kansainväliset sopimukset mukaan lukien, ovat normihierarkiassa etusija-asemassa liittovaltion oikeuteen nähden. Liittovaltion oikeus taas on hierarkisesti kantonien oikeuden yläpuolella.
Sveitsin suora demokratia, erityisesti kansalaisaloiteinstituutio, voi tosin johtaa potentiaalisiin normiristiriitoihin valtionsisäisen ja kansainvälisen oikeuden välillä. Tuoreena esimerkkinä mainittakoon ihmisoikeusjärjestöjen kritisoima kansalaisaloite, niin kutsuttu Verwahrungsinitiative, jonka mukaan erityisen vaarallisia väkivaltarikollisia voidaan pitää vangittuna määräämättömän ajan myös sen jälkeen, kun he ovat kärsineet tuomionsa. Eräs äiti, jonka tyttären elinkautisvanki lomallaan murhasi, aloitti 1990-luvun alussa kansanäänestyskampanjan, joka johti lopulta vuonna 2004 perustuslain uuteen artiklaan 123 a. Tämä artikla mahdollistaa erityisen vaarallisten väkivaltarikollisten vangitsemisen määräämättömäksi ajaksi. Hallitus ja parlamentti olivat suositelleet ehdotetun uuden artiklan hylkäämistä vedoten ristiriitaan kansainvälisen oikeuden kanssa. Koska kansa oli kuitenkin hyväksynyt uuden artiklan kansanäänestyksessä, tuli hallituksen ryhtyä rikoslain uudistamiseen perustuslain muutoksen konkretisoimiseksi. Tarvittavat muutokset ovat tulleet rikoslaissa voimaan 1. elokuuta 2008. Soveltamiskäytäntö tulee aikanaan näyttämään, aktualisoituuko normiristiriita. Sveitsi on hyväksynyt Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan, joten EN:n ihmisoikeussopimuksen mahdolliset loukkaukset Sveitsin oikeusjärjestelmässä voidaan saattaa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistaviksi.
Alkuperäiseen, vuodelta 1848 peräisin olevaan perustuslakiin tehtiin kokonaisuudistus, joka tuli voimaan vuonna 2000.
Sveitsin korkein oikeus on Lausannessa. Oikeudessa on 38 tuomaria ja 31 osa-aikaista tuomaria. Korkein oikeus käsittelee muutosvaatimuksia, ja sen tehtävänä on varmistaa, että liittovaltion lakia sovelletaan yhtäläisesti koko maassa.
72 tuomaria työllistävän liittovaltion hallintotuomioistuimen tehtävänä on ratkaista julkisoikeudellisia riitoja. Joissakin tapauksissa liittovaltion hallintotuomioistuimen päätöksistä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen. Kuitenkin yli puolessa tapauksista se antaa tuomion viimeisenä tai ainoana tuomioistuimena.
Rikosasioita käsitellään ensimmäisenä asteena kantonien tuomioistuimissa. (Kantonista riippuen ensin esimerkiksi Bezirksgericht/Kreisgericht ja sen jälkeen Obergericht.) Liittovaltion rikostuomioistuin on konfederaation yleinen rikostuomioistuin, joka istuu tuomiot liittovaltion korkeimman oikeuden ensimmäisenä asteena. Se on itsenäinen päätöksissään mutta korkeimman oikeuden hallinnollisen valvonnan sekä tuomareiden valitsevan parlamentin alainen. Tuomioistuin on jaettu kahteen rikosistuntosaliin ja eri asioita käsittelevään kahteen valitusistuntosaliin.
Liittovaltion vakuutusoikeus Luzernissa muodostaa hallinnollisesti korkeimmasta oikeudesta irrallisen tuomioistuimen. Sen 11 korkeimman oikeuden tuomaria ja 11 varajäsentä ovat vastuussa sosiaalivakuutuslain soveltamisesta.
Sveitsi sijoittui Transparency Internationalin vähiten korruptoituneiden maiden listalla vuonna 2007 sijalle 7 ja alueellisen listan sijalle 5. Sveitsin CPI (Corruption Perceptions Index) oli 9,0. (vertaa Suomen CPI 9,4.) Vuonna 2008 Sveitsi ja Suomi jakoivat vähiten korruptoituneiden maiden listalla sijan 5 ja alueellisella EU- ja muiden Länsi-Euroopan maiden listalla sijan 3. Molempien CPI oli 9,0.
Sveitsissä on yleinen oppivelvollisuus ja koulutuksen voidaan katsoa olevan korkeatasoista. Koulutoimi on kantonien vastuulla eikä yhtenäistä koulujärjestelmää siten ole. Kantonit myös rahoittavat kouluja suurimalta osin. Toukokuussa 2006 hyväksyttiin uusi laki, jonka tarkoituksena on parantaa koordinaatiota kantonien koulujärjestelmien yhteensopivuuden parantamiseksi. Se vahvistaa liittovaltion toimivaltaa koulutusasioissa, mikäli kantonit eivät pääse yksimielisyyteen koulutuksen harmonisoinnista. Sveitsillä ei ole opetusministeriä.
Yliopistot ovat siirtymävaiheessa kohti kaksivaiheista kandidaatti- ja maisteritutkinnoista koostuvaa Bologna-järjestelmää. Siirtymän tulisi olla täydellisesti valmis vuoteen 2010 mennessä.
Yksityiskoulut toimivat pääpiirteittäin kantonin julkisen koulujärjestelmän mukaisesti. Monet niistä ovat erikoistuneet Sveitsissä yleisen käytännön mukaisesti eri alojen ammattiopetukseen.
Sveitsissä on mahdollisuus akateemisen tutkinnon suorittamiseen 12 oppilaitoksessa. Sveitsin saksankielisessä osassa on viisi yliopistoa. Yliopistokaupunkeja ovat Basel, Bern, Zürich, Luzern ja St. Gallen. Ranskankielisellä alueella sijaitsevat yliopistot Genevessä, Lausannessa ja Neuchâtelissa. Fribourgin yliopisto on kaksikielinen eli saksan- ja ranskankielinen. Lisäksi italian kielisessä Ticinossa on yksi yliopisto. Liittovaltion teknillisiä korkeakouluja on kaksi, joista toinen on Zürichissä (ETHZ) ja toinen Lausannessa (EPFL). Kahta liittovaltion teknillistä korkeakoulua sääntelee keskushallinto, ja muita niin sanottuja tavallisia yliopistoja säännellään asianomaisen kantonin tasolla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Sveitsissä kantonit rahoittavat yliopistot ja korkeakoulut. Ainoita poikkeuksia ovat Lausannen ja Zürichin teknilliset korkeakoulut, jotka ovat liittovaltion vastuulla.
Zürichin yliopisto on 24 000 opiskelijallaan Sveitsin suurin yliopisto, ja se kuuluu Euroopan johtaviin tutkimusyliopistoihin. Zürichin teknillinen korkeakoulu ETHZ on arvostettu oppilaitos, joka on listattu maailman parhaimpiin tutkimus- ja opetusyliopistoihin. Geneven yliopisto on Sveitsin toiseksi suurin yliopisto, jolla niin ikään on hyvä kansainvälinen maine. Myös Lausannessa sijaitseva liittovaltion teknillinen yliopisto EPFL on kansainvälisesti korkeasti rankattu yliopisto, joka on myös tunnustettu "maailman kansainvälisimmäksi yliopistoksi".
Yliopistot perivät lukukausimaksuja, mutta maksut eivät kansainvälisesti verrattuina ole suuria.
Lisätietoja:
Sveitsin yliopistot ovat hyvin kansainvälistyneitä. Opiskelijoista yli 20 ja professoreista jopa yli 40 prosenttia on ulkomaalaisia.
Kansainvälisyydestä kertoo myös se, että Sveitsiin tulee opiskelemaan enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita kuin Sveitsistä lähtee ulkomaille sveitsiläisiä opiskelijoita.
Ammattikorkeakoulujärjestelmä perustettiin vuonna 1993. Suurinta osaa ammattikorkeakouluista ohjataan liittovaltion tasolla.
30 prosentilla 25–64-vuotiaista sveitsiläisistä on joko akateeminen tai ammattikorkeakoulututkinto (Suomessa vastaava luku on 38 prosenttia). Tällä prosenttimäärällä Sveitsi sijoittuu Euroopan unionin 27 maan keskiarvon yläpuolelle ennen Ranskaa ja Saksaa mutta Itävallan, monen Pohjoismaan, USA:n, Japanin, Islannin ja Kanadan jälkeen.
27 sveitsiläistä on voittanut Nobelin palkinnon, heidän joukossaan Zürichin korkeakoulussa opiskellut Albert Einstein.
Sveitsin elintaso on korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. BKT on käyvin hinnoin 508,2 miljardia frangia (309,4 miljardia euroa) vuonna 2007. BKT henkeä kohti käyvin hinnoin on noin 67 310 frangia (eli 40 980 euroa) vuonna 2007. Vuonna 2009 bruttokansantuotteen odotetaan laskevan 2,4 prosenttia ja vuonna 2010 vielä 0,1 prosenttia edellisestä vuodesta.
Sveitsin työttömyysaste on hyvin alhainen. Se oli jopa alle yhden prosentin lähes koko ajan toisesta maailmansodasta alkaen 1990-luvun alkuun asti. Työttömyystilanne muuttui kuitenkin vuonna 1991, jolloin myös Sveitsin talous ajautui lamaan. Kokonaistuotannon supistuminen 1990-luvun alussa ja sen jälkeinen hidas kasvu vuosikymmenen puolivälissä aiheuttivat työttömyysasteen nousun 5,2 prosenttiin vuonna 1997. Talouskasvun kiihtyminen vuosikymmenen loppupuolella laski kuitenkin työttömyysasteen 1,7 prosenttiin vuonna 2001.
Työttömien osuus Sveitsin työvoimasta oli 3,3 prosenttia vuonna 2006 ja 2,8 prosenttia vuonna 2007. Vuonna 2008 työttömyys oli noin 2,6 prosenttia. Työttömyyden odotetaan kuitenkin nousevan vuoden 2009 aikana 3,8 prosenttiin saavuttaakseen huippunsa eli yli 200 000 työtöntä vuonna 2010, jolloin työttömiä olisi arvoiden mukaan jopa 5,5 prosenttia väestöstä. Viimeksi työttömyys on ollut niin korkea vuonna 1997.
Kun kokonaistyöttömyysate vuonna 2007 oli 2,8 prosenttia, oli miesten työttömyysaste 2,6 prosenttia ja naisten 3,0 prosenttia. 18,6 prosenttia kaikista työttömistä oli pitkäaikaistyöttömiä. Työttömyysaste vähän koulutettujen, nuorten (15–24-vuotiaiden), ulkomaalaisten (erityisesti vähän koulutettujen) sekä saksankielisen alueen ulkopuolella asuvien keskuudessa säilyy edelleen suhteellisesti korkeana muihin väestoryhmiin verrattuna.
Työllisiä oli maa- ja metsätalouden ulkopuolella keskimäärin 3,85 miljoonaa vuonna 2006 Sveitsin keskuspankin mukaan. Palvelusektorin työvoima oli 2,81 miljoonaa ja valmistusteollisuuden työvoima 700 000 henkeä.
Sveitsiläinen työvoima on yleensä hyvin koulutettua ja ammattitaitoista. Maan palkkataso on korkea, mutta minimipalkkaa ei ole säädetty. Joillakin työaloilla on pulaa koulutetuista työntekijöistä. Noin kolmannes työvoimasta kuuluu ammattiliittoihin. Lakot ovat harvinaisia.
Yksityisyrittäjien määrä on pysynyt kutakuinkin vakaana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2007 yksityisyrittäjien määrä oli 14 prosenttia koko työvoimasta. Vuonna 1997 yksityisyrittäjien osuus työvoimasta oli 15 prosenttia.
Ulkomainen työvoima on tärkeä osa Sveitsin työmarkkinoita ja heitä on erityisesti teollisuuden alalla. Heidän osuutensa työvoimasta on 26 prosenttia. Lähes kaksi kolmasosaa (eli vuonna 2007 64 prosenttia) ulkomaalaisista työntekijöistä on EU- tai Efta- maiden kansalaisia. Eteläeurooppalaiset ovat suurin ulkomaalaisten työntekijöiden ryhmä, sillä heitä on 37 prosenttia. Seuraavaksi eniten eli 25 prosenttia tulee Pohjois- ja Länsi-Euroopasta. 23 prosenttia tulee Länsi-Balkanin maista tai Turkista.
Keskipalkka koko Sveitsissä vuonna 2007 oli 5 674 sveitsin frangia kuukaudessa.
Vuonna 2005 köyhyysrajan kansallinen keskiarvo oli 2 200 sveitsin frangia yhdelle ihmiselle ja 4 600 frangia kahdelle aikuiselle ja kahdelle alle 16-vuotiaalle lapselle. Nämä luvut ovat tosin teoreettisia, sillä niissä lasketaan kaikkien 26 kantonin köyhyysrajat. Kaikkien niiden henkilöiden, jotka ovat 20–59-vuotiaita ja jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot sosiaalivakuutusten ja verojen vähennysten jälkeen laskee alle köyhyysrajan, katsotaan olevan köyhiä. Köyhään kansanosaan kuuluu noin 360 000 20–59-vuotiasta henkilöä eli 8,5 prosenttia väestöstä.
Sveitsiläisessä eläkejärjestelmässä on kolme osaa. Ensimmäiseen osaan kuuluu yleinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus (AHV) sekä yleinen työkyvyttömyysvakuutus (IV). Toinen eläkejärjestelmän osa tarkoittaa eläkekassaa (PK) eli työeläkettä. Kolmas osa on vapaaehtoinen, yksityinen eläkevakuutus.
Niin kutsuttu AHV on Sveitsin eläkejärjestelmän ensimmäinen pilari, joka on pakollinen kaikille sveitsiläisille ja sen turvin saa minimieläkkeen.
1. Ensimmäisen pilarin lakisääteinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus sekä työkyvyttömyysvakuutus kattavat kaikki maassa asuvat tai työskentelevät. Nämä eläkkeet rakentuvat kahdesta osasta siten, että niihin kuuluu ensinnäkin kiinteä osa ja tämän lisäksi työtuloihin perustuva ansiosidonnainen osa. Siten eläkkeeseen sisältyy sekä vähimmäisturva että yleensä myös työeläketurva. Oikeus eläkkeen saamiseen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista määrätyltä vähimmäisajalta, mutta se ei tarkoita sitä, että koko eläke olisi työntekoon sidottua, sillä vakuutusmaksut peritään jokaiselta maassa asuvalta riippumatta siitä, onko hänellä töitä vai ei.
2. Sveitsin eläkejärjestelmän toisen osan työnantajakohtaiset lisäeläkkeet (BVG) on säädetty pakollisiksi vuonna 1985 annetulla lailla. Tämä laki määrää vähimmäisehdot työnantajan järjestämälle lisäeläketurvalle. Työnantajat voivat siis vapaasti tarjota lain edellyttämää vähimmäistasoa parempaa eläketurvaa. Eläkekassaan liittyminen turvaa tietyn elintason vanhempana. Eläkekassa rakentuu säästö- ja riskielementeistä. Työnantajat ja työntekijät ovat velvoitettuja vakuuttamaan itsensä. Tämän eläkekassan summa siirtyy työnantajaa vaihdettaessa työntekijän mukana uuden työpaikan eläkejärjestelmään.
Eläkkeiden vakuutusmaksuja peritään työssäkäyviltä henkilöiltä 17 ikävuoden täyttymistä seuraavan vuoden alusta lähtien. Työelämän ulkopuolisilta peritään vakuutusmaksuja 20 ikävuoden täyttymistä seuraavan vuoden alusta lähtien. Yrittäjät ja palkansaajat kuuluvat samaan eläkejärjestelmään.
Eläkkeet rahoitetaan vakuutettujen ja työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla, kantonien antamilla maksuilla sekä valtion antamilla avustuksilla. (eläketurvakeskus)
3. Kolmas eläkejärjestelmän pilari on vapaaehtoinen, yksityinen eläkevakuutus, joka jaetaan sidottuun ja sitomattomaan osaan eli a- ja b-osaan.
Kaikille maassa asuville on laissa taattu yleisten eläkevakuutusten antama vähimmäisturva. Jos tämä eläkevakuutus ei kuitenkaan anna riittävää toimeentuloa, maksetaan henkilölle tämän lisäksi tuloista riippuvaista täydennyseläkettä.
Miesten eläkeikä Sveitsissä on 65 vuotta ja naisten 64 vuotta. Miehet voivat halutessaan lykätä eläkkeelle siirtymistä 70-vuotiaiksi ja naiset 68-vuotiaiksi. Miehet voivat toisaalta taas aikaistaa eläkkeensä alkamaan 63- ja naiset 62-vuotiaina.
Koko liittovaltion eläkejärjestelmän yleisestä valvonnasta vastaa liittovaltion sosiaalivakuutusvirasto.
Sveitsin lakisääteiselle eläkejärjestelmälle aiheuttavat ongelmia samankaltaiset asiat kuin Suomessakin. Näitä ongelmia ovat muun muassa väestön ikääntyminen ja pidentynyt elinajanodote sekä vähentyneet syntyvyysluvut, minkä vuoksi järjestelmän uudistaminen on ollut pitkään puheenaiheena.
Kulttuuritarjonta on Sveitsissä runsaasti. Maassa ei ole erillistä kulttuuri- ja opetusministeriötä vaan nämä asiat kuuluvat sisäasiainministeriön alaisuuteen. Opetustoimi ja kulttuuriasiat ovat valtaosin kantonien vastuulla. Sveitsi ei solmi kulttuurisopimuksia muiden valtioiden kanssa, ja siten Suomeltakin puuttuu perusta, johon osa kulttuurivaihdosta tapaa nojata.
Keskusvirasto Bundesamt für Kultur (BAK) on ollut olemassa parisenkymmentä vuotta ilman nimenomaisia perustuslaillisia valtuuksia ja sen toiminta perustuu erillislakeihin ja parlamentin päätöksiin. BAK:lle kuuluvat kansallismuseo ja kansalliskirjasto, ja sillä on suoranainen panos kuvataiteessa, muotoilussa ja kulttuurikasvatuksessa. Kirjallisuus, musiikki, teatteri ja tanssi sen sijaan jäävät vuonna 1939 perustetun Pro Helvetia -säätiön vastuulle.
Nimekkäistä sveitsiläisistä taiteilijoista voidaan mainita seuraavia:
Paul Klee (maalari, saksan kansalainen)
Ferdinand Hodler (maalari)
Félix Edouard Vallotton (maalari)
Alberto Giacometti (veistäjä, maalari)
Jacques Herzog & Pierre de Meuron (Herzog & de Meuron Architekten firmasta)
Carl Spitteler
Gottfried Keller
Max Frisch
Friedrich Dürrenmatt
Herman Hesse
Jean-Jacques Rousseau (sveitsiläis-ranskalainen filosofi-kirjailija)
Arthur Honegger
Frank Martin
Hermann Hesse ja Carl Spitteler ovat molemmat voittaneet Nobelin palkinnon.
Sveitsiläistä mediamaisemaa kuvastaa monikielisyys ja -kulttuurisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että sanomalehdistö on laaja ja monipuolinen. Kolmella suurimmalla kieliryhmällä on omat kokopäiväiset radio- ja tv-asemansa.
Lehdistön riippumattomuus ja sananvapaus taataan liittovaltion perustuslaissa. SNA/SDA (The Swiss News Agency/ Schweizerische Depeschenagentur) on Sveitsin kansallinen uutistoimisto, joka lähettää kellon ympäri tietoa politiikasta, taloudesta, yhteiskunnasta ja kulttuurista kolmella kansallisella kielellä eli saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Tietotoimiston asiakkaiksi lasketaan lähes koko sveitsiläinen media ja myös joitakin ulkomaisia medioita.
Päivälehdistä tärkeimmät ovat Zürichissä ilmestyvät Neue Zürcher Zeitung, Tages- Anzeiger ja Geneven Le Temps. Tämän lisäksi suuri määrä paikallislehtiä, joista osa on taloudellisissa vaikeuksissa, sekä ilmaislehdet Metro ja 20 Minuten. Aikakauslehtien joukossa merkittävimmät ovat Die Weltwoche, perhelehti Schweizer Illustrierte sekä talouslehdistä Schweizerische Handelszeitung ja Finanz und Wirtschaft.
Sveitsin liittovaltion tilastokeskuksen tietoyhteiskuntatutkimuksen mukaan Sveitsillä on muihin maihin verrattuna hyvät yleistiedot sekä IT-välineet hallinnossa ja liike-elämässä.
Internetin käyttö on kasvanut suuresti viime vuosina ja jatkaa kasvuaan vaikkakin aiempaa hitaammin. Internetin vakiokäyttäjien eli niiden, jotka käyttävät internetiä useammin kuin kerran viikossa, määrä on noussut vuoden 1998 0,7 miljoonasta käyttäjästä 3,7 miljoonaan käyttäjään vuonna 2006. Yli kolmella neljäsosalla kotitalouksista on tietokone, ja vuoden 2006 lopussa Sveitsissä oli yli 2 miljoonaa laajakaistaliittymää. Noin 70 prosentissa kotitalouksista on tietokone ja useammassa kuin puolessa on internet-yhteys.
Tages Anzeiger -lehti kirjoittaa (10.7.2008), että kolme neljäsosaa sveitsiläisistä käyttää internetiä. Sveitsissä on siten eniten internetin käyttäjiä verrattuna muihin saksankielisiin maihin. Myös television katselu ja radion kuuntelu internetin kautta ovat nuorten keskuudessa suosittua. Tyypillinen sveitsiläinen internetin käyttäjä on nuori poika tai mies. Yli 52 prosenttia sveitsiläisistä käyttää internetiä päivittäin tai melkein päivittäin.
Sveitsin e-hallinnon (e-government) strategiana on informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntäminen hallinnon toimintojen tehokkuuden, taloudellisuuden ja ihmisläheisyyden parantamiseksi.
Liittovaltion, kantonien ja kuntien yhteinen e-hallintostrategia määrittelee kolme tavoitetta:
Sveitsissä on hyvät edellytykset vahvalle kansalaisyhteiskunnalle. Kansalaisilla on poikkeuksellisen vahvat osallistumismahdollisuudet politiikassa, mikä mahdollistaa kansalaisten yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet liittovaltion, kantonien ja kuntien tasolla.
Maassa on paljon yhdistyksiä ja suurin osa sveitsiläisistä kuuluukin johonkin yhdistykseen tai järjestöön. Merkittävää on etenkin se, että suoran demokratian kautta erilaisilla intressiryhmillä on todellista vaikutusvaltaa politiikassa.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Bern
Päivitetty 21.6.2010
