Teksti: Minna Ripatti
Kuvat: Simo Örmä
Suomen ja Pyhän Istuimen väliset diplomaattisuhteet solmittiin Jatkosodan käännekohdassa kesällä 1942. Roomassa juhlittiin diplomaattisuhteiden merkkipäivää 17–20. kesäkuuta 2012. Tapahtumalla pyrittiin samalla vahvistamaan Suomen ulkoista kuvaa maana, jolle rauhan rakentaminen ja humanitäärinen avustustoiminta on keskeinen strateginen päämäärä ulkosuhteissa. Lämmin kesäsää helli juhlatapahtumia, joihin pääjuhlapäivänä kuuluivat Helsingin piispa Teemu Sipon johtama ekumeeninen Messu Santa Maria sopra Minervan -basilikassa sekä Villa Lantessa pidetty seminaari, ja muun muuassa. diplomaattikunnalle, Vatikaanin sihteeristölle sekä Pyhän Birgittalaisluostarin henkilöstölle järjestetty juhlavastaanotto. Vieraita oli paikalla toista sataa. Tilaisuuksien järjestelyistä vastasi Suomen Vatikaanin suurlähetystö.
Suomalaiset juhlavieraat osallistuivat myös messuun Pyhän Pietarin katedraalissa Vatikaanissa. Messussa lauloi Cantores Minores poikakuoro Helsingistä. Sisäasiainministeri Päivi Räsänen tapasi lisäksi erillisessä audienssissa Paavi Benedictus XVI:n juhlallisuuksien viimeisenä päivänä. Räsänen kiitti paavia tämän toiminnasta ihmisoikeuksien puolesta sekä välitti tasavallan presidentin ja valtioneuvoston terveiset. Suomen ja Vatikaanin diplomaattisuhteiden 70-vuotis juhlallisuudet huomioitiin laajalti paikallisessa mediassa. Tilaisuutta pidettiin ajatuksia herättävänä ja kaiken kaikkiaan tervetulleena.
Suomen Vatikaanin suurlähettilään residenssi on 1940-luvun lopulla hankittu Villa Lante, jossa toimii tätä nykyä myös Suomen Rooma- instituutti. Suomen ja Pyhän Istuimen välisillä diplomaattisuhteilla on hyvin poliittinen tausta. Ne solmittiin, kun asemasotaan juuttunut Suomi halusi alkutalvesta 1942 ryhtyä hakemaan rauhan kanavaa Vatikaanin kautta. Tämä oli osoitus siitä, että Suomi pyrki rauhaan jo ennen kuin niin sanottu ”rauhan oppositio” alkoi arvostella hallitusta passivisuudesta rauhan kysymyksessä, kuten tilaisuuden avannut suurlähettiläs Alpo Rusi muotoili. Rusi toi puheessaan esille myös sen, kuinka Suomen ja Pyhän Istuimen väliset diplomaattisuhteet ovat olleet erityisen merkitykselliset Suomelle monestakin syystä. Ensinnäkin Suomi toimi käytännössä muiden pohjoismaiden edustajana Vatikaanissa aina siihen asti kunnes muut pohjoismaat alkoivat solmia diplomaattisuhteita Pyhän Istuimen kanssa. Toiseksi Suomenvaltion onnistui hankkia Rooman sydämessä sijaitseva, historiallisesti arvokas Villa Lante omistukseensa. Ilman Vatikaaninlähetystöä, kulttuurisesti ja tieteellisesti merkittävää, Villa Lantea tuskin olisi saatu koskaan hankituksi. Lontoosta Pyhän Istuimen luo siirretty suurlähettiläs G.A Gripenberg luovutti valtuuskirjan paavi Pius XII:lle 31.7.1942.
Tilaisuuden pääpuhujana toimi Vatikaanin ulkoministeri, arkkipiispa Dominique Mamberti. Hän nosti puheessaan esille, miten Vatikaani 1942 arvosti Suomea sivistysvaltiona, ja Suomen ja Helsingin merkityksen ETYK-prosessia, jossa ”Pyhä Istuin esitti tärkeää roolia”. Ulkoministeri arvioi, ettei juhlatilaisuus ole ainoastaan mahdollisuus katsoa taaksepäin historiaan, ja pohtia Suomen ja Vatikaanin välisten diplomaattisuhteiden merkitystä, vaan tilaisuus antaa myös mahdollisuuden peilata menneisyyden tapahtumia suhteessa Suomen ja Pyhän Istuimen välisiin nykyisiin diplomaattisuhteisiin. Mamberti korosti puheessaan, että Suomi on diplomaattisten suhteiden syntyajoista lähtien ymmärtänyt Pyhän Istuimen toimia ja sen erityistä henkistä ja moraalista tehtävää. Suomen ja Pyhä Istuimen välisiä keskinäisiä diplomaattisuhteita tulee pyrkiä edistämään ja vaalia myös jatkossa.
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen kiitti valtiovallan puolesta Pyhää Istuinta Suomen saamasta humanitäärisestä tuesta talvi- ja jatkosodan aikana. Tuki suunnattiin erityisesti lapsille sekä myös Suomessa olleille neuvostoliittolaisille sotavangeille. Ministeri korosti, kuinka Suomen hallitus sekä Pyhä Istuin ovat pyrkineet yhteistoimin edistämään rauhaa maailmassa, erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa. Räsänen halusi erityisesti nostaa esille, kuinka Pyhällä Istuimella oli merkittävä rooli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin valmisteluvaiheessa 1970-luvulla. Konferenssi vaikutti osaltaan myöhemmin siihen, että totalitarismi kaatui Euroopassa. Globalisaation aikakautena Pyhä Istuin on tuonut esille kristillisiä arvoja sekä toimittanut humanitaarista apua alueille, jotka ovat kärsineet eniten globalisaation negatiivista vaikutuksista tai oikeuden ja demokratian puutteesta.
Suomesta paikalle olivat saapuneet myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen, Karjalan ja koko Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo sekä Helsingin piispa Teemu Sippo katolisesta kirkosta. Arkkipiiska Mäkinen loi katsauksen ekumenian kehittämiseen Suomen kirkkojen ja katolisen kirkon välillä tuomalla esille paavi Johannes Paavali II:n tärkeän Suomen vierailun kesäkuussa 1989. Arkkipiispa Leo korosti, että ” Uskomme vakaasti, että kulttuurinen ja etninen diversiteetti on keskeinen uskomme ominaisuus – ominaisuus, jonka olemme kerran perineet monikulttuurisesta Roomasta”. Juhlaesitelmän Suomen ja Pyhän Istuimen suhteista – etenkin keskiajalla piti lopuksi professori Kirsi Salonen.
Päivitetty 28.6.2012
