Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Bern : Tietoa Sveitsistä : Kahdenväliset suhteet

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Bern

Botschaft von Finnland
Postfach 70, Weltpoststrasse 4, 3000 Bern 15, Schweiz
Puh. +41 31 350 41 00, Fax. +41 31 350 41 07
S-posti info.bern@formin.fi
Deutsch | Suomi | Svenska | facebook
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Sveitsi

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
(fi)Sveitsi, Sveitsin valaliittoSveitsi
(sv)Schweiz, Schweiziska edsförbundet
(de)Die Schweiz, Schweizerische Eidgenossenschaft
(fr)Suisse, Confédération Suisse
(it)Swizzera, Confederazione Swizzera
(rm)Confederaziun Helvetica

Itsenäistyminen

1291

Kansallispäivä

1. elokuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: GMT - 1 h

Talvisin: GMT - 1 h

Pinta-ala

41 285 km², josta maata 39 770 km²

Väkiluku

7 606 473 (2009)

Pääkaupunki

Suomeksi: Bern

Omalla kielellä: Bern

Diplomaattisuhteet

29. tammikuuta 1926

Tunnustanut Suomen

11. tammikuuta 1918

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Sveitsi

Edustautuminen Suomessa

Sveitsin suurlähetystö

Kalliolinnantie 16 A 2 a

00140 Helsinki

Puh. 09 622 95 00

Fax. 09 622 95 050

Sähköposti: hel.vertretung@eda.admin.ch

Verkkosivut: http://www.eda.admin.ch/helsinki

 

Asiakaspalveluaika:

Ma–Pe 10.00–12.30

Linkit

Sveitsin valaliitto katsotaan perustetuksi 1. elokuuta 1291 Rütli-niityllä Vierwaldstätter-järven lähistöllä pidetyssä kokouksessa, jossa kolme ”kunnian miestä” solmi Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin välille keskinäistä avunantoa koskevan valaliiton. Baselin rauhassa 1499 Sveitsi vapautui Itävallan veronalaisuudesta ja tosiasiallisesti myös itsenäistyi, vaikka itsenäisyys vahvistettiinkin vasta 1648.

 

Wienin kongressissa 1815 Sveitsi julistettiin riippumattomaksi ja puolueettomaksi valtioksi. Vuonna 1848 tästä liitosta, johon oli vuosien varrella liittynyt useita kantoneja, muodostettiin liittovaltio sekä otettiin käyttöön kansanäänestys tärkeimmille laeille.

 

Puolueettomuusperiaatteensa sekä hyvän puolustusvalmiutensa ansiosta Sveitsi onnistui pysymään molempien maailmansotien ulkopuolella. Sveitsi liittyi Kansainliittoon vuonna 1920 ja oli vuonna 1959 perustamassa Eftaa. Vuonna 1978 kantoni Jura irtautui Bernin kantonista ja muotoutui omaksi kantonikseen.

 

Vuonna 2000 kansanäänestys hyväksyi Sveitsin ja EU:n kahdenväliset sopimukset ja vuonna 2002 Sveitsi liittyi YK:n jäseneksi vilkkaan kansanäänestyksen jälkeen.

 

Sveitsin valaliitto muodostuu 23 osavaltiosta eli kantonista, joista kolme eli Appenzell, Basel ja Unterwalden jakautuu edelleen puolikantoneiksi.

 

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Sveitsi on Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi vanhin liittovaltio, jossa poliittinen vallankäyttö jakaantuu liittovaltion, 26 kantonin, 2 396 kunnan sekä kansanäänestysinstituution kesken. Liittovaltio perustettiin jo 1291 kolmen alkukantonin, Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin aloitteesta, mutta vahvistettiin perustuslailla vasta 1848.

 

Liittovaltiolla on vastuu niissä asioissa, joissa sille on perustuslaissa myönnetty valta ja joita on tarkoitus toimeenpanna koko liittovaltion alueella. Liittovaltion vastuulla ovat esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tulliasiat. Asiat, joita ei ole nimenomaisesti määrätty liittovaltion toimivaltaan, kuuluvat kantonien vastuualueeseen.

 

Liittovaltion perustuslain mukaan kantonit ovat keskenään tasa-arvoisia. Niiden toimivalta on laaja ja ulottuu muun muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kulttuuriasioihin. Kantonien vahvan aseman vuoksi monia sellaisia tehtäväalueita, joita muissa maissa hoidetaan valtakunnan tasolla (esimerkiksi poliisitoimi), hoidetaan Sveitsissä kantonitasolla.

 

Kuntien määrä on vähenemässä, sillä monet pienet kunnat yhdistyvät keskenään tehokkuussyistä. Noin yhdellä viidesosalla kunnista on oma parlamenttinsa, etenkin kaupungeilla. Neljässä viidesosassa kunnista päätökset tehdään kuitenkin edelleen suoran demokratian keinoin yhteisön kokouksessa, joihin kaikki äänioikeutetut voivat osallistua. Näillä kunnilla ei siis ole kunnanvaltuutettuja vaan asukkaat tekevät kokouksissa päätöksiä itse. Sen lisäksi, että liittovaltio ja kantoni antavat kunnille tehtäviä, kuten asukkaiden rekisteröiminen, on kunnilla myös omia velvollisuuksia esimerkiksi kouluihin, sosiaalihuoltoon, energiahuoltoon, teiden kunnostukseen ja veroihin liittyvissä asioissa.

 

Politiikan tutkimuksessa Sveitsi luokitellaan konsensusdemokratiaksi. Konsensusdemokratiassa päätöksiin pyritään laajan yhteisymmärryksen etsimisellä yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten puolueiden, etujärjestöjen, yhteisöjen ja vähemmistöjen kesken. Tästä johtuen enemmistösäännöllä ei päätöksenteossa ole yhtä laaja merkitystä kuin enemmistödemokratiassa. Sveitsin konsensusdemokratialle ominainen piirre on neljän suurimman puolueen yhteinen hallitustyöskentely. Tätä kutsutaan konkordanssidemokratiaksi. Järjestelmä luo vakautta, sillä varsinaista parlamentaarista oppositiota ei ole, vaan se ketkä oppositiona toimivat riippuu asiakysymyksestä. Myös kansanäänestys ja kansanaloiteinstituutiot toimivat tavallaan oppositiona. Sveitsissä hallituksen kaataminen epäluottamuslauseäänestyksen kautta ei olisi mahdollista. Hallituksen jäsenten nauttimaa luottamusta päästään mittaamaan vasta seuraavissa vaaleissa.   

 

Sveitsin poliittista järjestelmää voidaan myös luonnehtia edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian välimuodoksi. Sveitsissä kansa valitsee edustajansa liittovaltion, kantoninsa sekä useimmiten myös kuntansa lainsäädäntöelimiin. Kansalle jää kuitenkin lainsäädäntömenettelyssä potentiaalinen veto-oikeus. Lisäksi se pääsee kansanaloiteinstituution turvin itse vaikuttamaan poliittisen asialistan muodostamiseen.   

 

Suoran demokratian keskeisen aseman vuoksi kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat poikkeuksellisen laajat. Suoran vaikuttamisen keinot voidaan liittovaltiotasolla jakaa kansalaisten aloiteoikeuteen sekä eräänlaiseen veto-oikeuteen liittovaltiotason lainsäädäntöön nähden. Aloiteoikeus merkitsee sitä, että kansalaiset voivat tehdä muutosehdotuksen perustuslakiin keräämällä aloitteen tueksi 100 000 nimeä 18 kuukauden kuluessa. Mikäli tässä onnistutaan, asiassa järjestetään kansanäänestys. Kansalaisilla on lisäksi potentiaalinen veto-oikeus kaikkeen liitovaltiotason lainsäädäntöön sekä joidenkin kansainvälisten sopimusten hyväksymiseen. Parlamentin päätöksen julkaisemisesta alkaa kulua 100 päivän määräaika, jonka aikana kerättyjen 50 000 kansalaisen allekirjoitus johtaa siihen, että kyseessä olevasta parlamentin päätöksestä järjestetään kansanäänestys.

 

Perustuslaki

Maan voimassa oleva perustuslaki hyväksyttiin alun perin vuonna 1848, ja viimeinen sitä koskeva muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 2000. Uudistus selvensi perustuslain rakennetta, mutta sen asiasisältö säilyi lähes ennallaan.

 

Perustuslaki jakautuu  kuuteen pääluokkaan:

 

  • Yleisluontoiset säädökset liittovaltiosta ja kantoneista; tässä osiossa nimetään muun muassa kaikki 26 kantonia ja liittovaltion neljä virallista kieltä
    • Perus- ja kansalaisoikeudet sekä tavoitteiden muodossa ilmaistut sosiaaliset oikeudet
      • Liittovaltion, kantonien ja kuntien suhteet
      • Kansalaisten poliittiset oikeudet
      • Liittovaltion viranomaiset (liittokokous, liittoneuvosto, liittovaltion hallinto, liittovaltion tuomioistuin) ja säädökset niiden valinnasta ja toimivallasta
      • Määräykset perustuslain muuttamisjärjestyksestä ja siirtymäsäännöksistä

Valtionpäämies

Sveitsin liittoneuvoston eli hallituksen seitsemästä jäsenestä valitaan yksi liittoneuvos vuodeksi kerrallaan liittopresidentiksi. Liitopresidentti hoitaa presidenttivuotenaan myös ministerintehtävänsä. Hän toimii hallituksen kokousten puheenjohtajana.

 

Muodollinen valtionpäämies on koko hallitus, mutta käytännössä presidentti edustaa maata ulospäin. Presidentillä ei ole itsenäisiä valtaoikeuksia eikä kabinettia. Vuonna 2014 liittopresidenttinä toimii Didier Burkhalter (liberaalipuolue FDP/PLR).

Parlamentti

Sveitsin parlamentti eli liittokokous (Bundesversammlung) on kaksikamarinen. Kansallisneuvosto (Nationalrat) eli suuri kamari (alahuone)  käsittää 200 yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi valittua edustajaa ja pieni kamari (Ständerat) 46 kantonien edustajaa (ylähuone). Pääsääntönä on, että jokaisesta kantonista valitaan kaksi edustaja Ständeratiin. Poikkeuksen tekevät kuusi ns. puolikantonia, joista kustakin valitaan vain yksi edustaja.

 

Nationalrat ja Ständerat ovat tasa-arvoisia ja päätöksiin vaaditaan molempien tuki. Parlamentti kokoontuu yleensä neljä kertaa vuodessa kolmen viikon jaksoissa, vaikka valiokunnat työskentelevät myös istuntokausien välillä. Kansanedustajan tehtävä on osa-aikainen luottamustehtävä, jonka ohella monet parlamentaarikot pitävät aikaisemman ammattinsa ja edustavat vahvasti taloudellisia ja muita intressiryhmiä. 
 
Naiset saivat Sveitsin liittovaltion vaaleissa äänioikeuden vuonna 1971. Naisten äänioikeus kantonien tasolla ulottui koko Sveitsin kattavaksi kuitenkin vasta vuonna 1990.

 

Parlamentin asema on vahva, mutta sitä heikentää kansanäänestysinstituutio. Parlamentin kamarit valitsevat yhteisistunnossaan liittoneuvoston jäsenet eli hallituksen ministerit. Sveitsin politiikkaa leimaa vakaus ja pysyvyyden tavoittelu, ja vanhat ministerit valitaan useimmiten uudelle kaudelle.

 

Sidosryhmien rooli on vahva, sillä suurin osa eri järjestöistä on hyvin edustettuna parlamentissa. Kaikkien vahvimpien alojen työmarkkinajärjestöistä on edustaja parlamentissa ja edustajat voivat olla jopa järjestön puheenjohtaja.

Hallitus

Sveitsin hallitus eli liittoneuvosto (Bundesrat) koostuu seitsemästä ministeristä, joita kutsutaan liittoneuvoksiksi. Parlamentti valitsee liittokokouksena hallituksen jäsenet äänestämällä.

 

Lisäksi järjestelmään kuuluu liittokanslerin virka.

 

Pääministeriä ei ole, mutta parlamentti valitsee yhden liittoneuvoksista vuodeksi kerrallaan hoitamaan kiertävää presidenttiyttä. Liittopresidentillä ei ole enemmän valtaa kuin muilla hallituksen jäsenillä, mutta hän edustaa maata ulospäin.

 

Liittoneuvokset eivät ole puolueidensa puheenjohtajia eivätkä välttämättä edes kansanedustajia. Puoluekuri on löyhä. Käytännössä myös hallituksessa edustettujen puolueiden parlamenttiedustajat äänestävät joskus hallituksen yksimielisiä esityksiä vastaan. Usein sanotaan, että Sveitsin todellinen oppositio on kansa ja kansanäänestysinstituutio.
 
Sveitsin poliittista järjestelmää kutsutaan usein konkordanssi-demokratiaksi erotuksena tavanomaisesta parlamentaarisesta demokratiasta. Leimallista tälle hyvin konsensus-henkiselle järjestelmälle on se, että neljä suurinta puoluetta oikealta vasemmalle ovat edustettuina hallituksessa eikä perinteistä oppositiota ole. Hallituksen valitsee parlamentti. Toisen maailmansodan jälkeen vakiintunut malli 2-2-2-1, niin kutsuttu "Zauberformel", jakoi seitsemän hallituspaikkaa suurimpien puolueiden eli vapaamielisten demokraattien, kristillisten, sosiaalidemokraattien ja kansanpuolueen kesken niin, että viimeksi mainitulla oli yksi paikka. Malli ei perustu lakiin vaan pääpuolueiden sopimukseen.

 

Nämä valtasuhteet pätivät tällaisenaan vuoden 2003 vaaleihin asti, jolloin kristilliset joutuivat luovuttamaan toisen hallituspaikkansa suurimmaksi puolueeksi kasvaneelle kansanpuolueelle. Vaalikautena 2008 – 2011 SVP:stä kuitenkin irtautui poliitikoita, jotka muodostivat uuden, porvarillisdemokraattisen puolueen (BDP). Tällöin SVP:lle jäi vain yksi hallituspaikka, sillä ministeri Eveline Widmer-Schlumpf siirtyi BDP:n riveihin. Vuoden 2011 hallitusvaaleissa SVP sai suurimman puolueen asemastaan huolimatta vain yhden edustajapaikan, jolloin puolue julisti konkordanssin särkyneen.

 

Hallituksen kokoonpano kaudelle 2012 - 2015

 

  • Ympäristöministeri Doris Leuthard (CVP, kristillisdemokraatit)
  • Finanssiministeri ja liittopresidentti Eveline Widmer-Schlumpf (BDP, porvaridemokraatit)
  • Puolustusministeri Ueli Maurer (SVP, kansallisoikeisto)
  • Ulkoministeri Didier Burkhalter (FDP, liberaalit)
  • Oikeusministeri Simonetta Sommaruga (SP, sosiaalidemokraatit)
  • Valtionvarainministeri Johann Schneider-Ammann (FDP, liberaalit)
  • Sisäministeri Alain Berset (SP, sosiaalidemokraatit)
  • Liittokansleri Corina Casanova

 

Viime vuosina hallituksen politiikka on keskittynyt muun muassa seuraaviin teemoihin:
Sveitsin vahvistamiseen liiketoimintapaikkana, turvallisuuden takaamiseen, yhteiskunnallisen koheesion parantamiseen, resurssien kestävään hyödyntämiseen ja kansainväliseen verkostoitumiseen.

Sisäpolitiikka

Sveitsi on sisäpoliittisesti vakaa maa, joskin yhä useammin kyseenalaistetaan, kuinka kauan maata voidaan hallita tehokkaasti suoran demokratian keinoin, erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä EU:n vaikutuksen kasvaessa kaikilla politiikan aloilla.

 

Vaikka Sveitsi on perinteisesti poliittisesti tasapainoinen valtio, viimeaikainen kehitys on osittain polarisoinut poliittista kenttää. Keskustan puolueet menettivät kannatustaan ja kansallis-oikeistolainen, EU-vastainen kansallisoikeisto (SVP) nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Samalla se veti keskustaa oikealle erityisesti ulkomaalaiskysymyksissä ja vahvisti EU-skeptistä ilmapiiriä. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa kuitenkin polarisaatiokehitys pysähtyi ja uudet keskustapuolueet, vihreät liberaalit (GLP) ja porvarillisdemokraatit (BDP) nousivat vaalivoittajiksi. BDP on SVP:stä kesken edellisen hallituskauden irtautunut puolue.

 

Vaikka SVP säilytti asemansa suurimpana puolueena, se sai hallitukseen vain yhden ministeripaikan. Puolue piti tätä konkordanssin rikkomisena ja väläytteli mahdollisuutta jäädä kokonaan hallituksen ulkopuolelle. Muut puolueet korostivat konkordanssin merkitsevän yhteistyöhalukkuutta ja maltillisuutta, jota vastaan SVP:n kova retoriikka ja uhkailut sotivat.

 

Sveitsin sisäpolitiikan suurimmat teemat ovat viime aikoina olleet EU:n ja Sveitsin suhteet, kysymykset sosiaalivakuutusten (etenkin eläkkeiden) rahoituksesta ja rahoituksen kestävyydestä, sekä ulkomaalaispolitiikka. Luonnollisesti myös kansainvälinen finanssikriisi sekä sen vaikutukset Sveitsiin, etenkin vahvistuneen frangin ansiosta ovat viime aikoina olleet hyvin paljon esillä.

 

Kansainvälisen painostuksen alla Sveitsi on myöntynyt uudistamaan pankkilainsäädäntöään ja on sitoutunut yhä tiiviimmin OECD:n standardeihin. Sveitsi ilmoitti maaliskuussa 2009 laajentavansa tietojenvaihtoa veroasioissa pankkitalletuksien osalta OECD:n mallisopimuksen 26. artiklan mukaisesti ja luopuvansa eron tekemisestä veronkierron ja veropetoksen välillä ulkomaisten oikeusapupyyntöjen yhteydessä. Hallitus korosti, että pankkisalaisuus säilyy, mutta Sveitsin tulee kaksinkertaistaa verotusta koskevien - uudelleen neuvoteltavien - sopimusten pohjalta antamaan jatkossa virka-apua konkreettisissa perustelluissa yksittäistapauksissa. Vuoden 2011 loppukesästä Sveitsi solmi sekä Saksan, että Iso-Britannian kanssa sopimukset koskien Sveitsiin tallennetun ulkomaalaisomaisuuden verotusta. Näiden sopimusten uskotaan tulevan yhdessä OECD:n normien kanssa vaikuttamaan suuresti tuleviin kahdenvälisiin verotussopimuksiin.

 

Todettakoon, että Sveitsi on pitänyt maansa pankkilainsäädäntöön liittyvää arvostelua kohtuuttomana ja edellyttänyt globaaleja standardeja. Tällä Sveitsi viittaa mm. siihen, että vastaavaa lainsäädäntöä löytyy myös osasta EU-jäsenmaita ja tietyissä USA:n osavaltioissa. 

 

Keskustelua ovat herättäneet hiljattain myös ympäristö- ja energia-asiat, arvonlisäveron uudistus ja yksityisen sairausvakuutusjärjestelmän kalleus ja sen tulevaisuus.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Sveitsin ulkopolitiikan kulmakivi – puolueettomuus – määrittää sen kansainvälistä liikkumavapautta. Maa pyrkii hyödyntämään puolueetonta asemaansa hyviä palveluksiaan tarjoten. Lisäksi Sveitsi on mukana monissa erilaisissa demokratia- ja ihmisoikeushankkeissa ympäri maailmaa. Tämäntyyppisen toiminnan se katsoo puolueettomuuden kanssa yhteensopivaksi.

 

Sveitsille on kertynyt runsaasti kokemusta suojeluvaltiona toimimisesta. Toisen maailmansodan jälkeen Sveitsi edusti parhaimmillaan 35 valtion intressejä maailmalla. Tällä haavaa Sveitsillä on viisi mandaattia: se edustaa USA:ta Kuubassa, Kuubaa USA:ssa, Irania Egyptissä, USA:ta Iranissa sekä Venäjää Georgiassa ja Georgiaa Venäjällä.

 

Kylmän sodan päätyttyä puolueettomuuspolitiikan tulkinta on ollut uudelleenajattelun kohteena Sveitsissä. 

 

Sveitsiläisittäin suuri ulkopoliittinen askel oli maaliskuussa 2002 pidetty kansanäänestys, joka avasi niukalla ääntenenemmistöllä tien maan liittymiselle YK:n jäseneksi. YK:n rauhanturvaoperaatioihin sekä taloudellisiin sanktioihin osallistuminen viestivät siitä, että Sveitsi on luopumassa perinteisestä tiukasta puolueettomuuden tulkinnastaan. Maa on omaksunut aktiivisen roolin YK:n uutena jäsenenä esimerkiksi turvallisuusneuvoston uudistamishankkeissa sekä ihmisoikeusneuvostoa koskevissa neuvotteluissa.

 

Maan hallitus on järjestelmällisesti asemoinut ulkopoliittista kurssia kansainvälisempään ja kantaaottavampaan suuntaan. Tästä esimerkkinä ovat Sveitsin tuki Kosovon itsenäistymisessä (varhainen tunnustaminen sekä edustuston avaaminen ensimmäisten joukossa), aktiivisuus Iranin ydinohjelmakysymyksessä ja hiljattain solmittu kaasuntoimitussopimus sekä yhteydenpito Lähi-idän konfliktien eri osapuoliin. Sveitsi toimi myös välittäjänä Georgian ja Venäjän välisissä neuvotteluissa, jotka avasivat tien jälkimmäisen WTO-jäsenyydelle. Lisäksi Sveitsi on pyrkinyt tehostamaan yhteyksiään Euroopan ulkopuolelle muun muassa Yhdysvaltojen ja Aasian nousevien talouksien kanssa.

 

Vuonna 2014 Sveitsi toimii ETYJ:n puheenjohtajamaana. Ukrainan kriisi on muodostunut puheenjohtajuuden tärkeimmäksi aiheeksi.

 

Hallituksen tiedotusmateriaalin mukaan Sveitsin keskeisimpiä ulkopoliittisia tavoitteita ovat

 

  • kansojen rauhanomainen yhteiselo,
  • ihmisoikeuksien kunnioittaminen,
  • ympäristöasiat,
  • Sveitsin liiketoiminnan intressien edistäminen ja
  • köyhyyden ja hädän vähentäminen maailmassa.

Järjestöt

Sveitsi on:

  • EFTA:n perustajajäsen vuodesta 1959.
  • OECD:n perustajajäsen vuodesta 1961.
  • Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1963.
  • Etyjin jäsen vuodesta 1973.
  • Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen vuodesta 1992.
  • WTO:n jäsen vuodesta 1995.
  • Mukana Naton rauhankumppanuusohjelmassa vuodesta 1996.
  • YK:n jäsen vuodesta 2002.

 

Sveitsi toimii 25 kansainvälisen järjestön isäntämaana. Näistä 22 päämaja Genevessä, kahdella Bernissä ja yhdellä Baselissa.

 

YK:n alaiset kansainväliset järjestöt Sveitsissä, sijainti Genevessä ellei toisin mainita:

 

  • International Bureau of Education/United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization (IBE/UNESCO)
  • International Labour Organization (ILO)
  • International Telecommunication Union (ITU)
  • United Nations Office at Geneva (UNOG)
  • Universal Postal Union (UPU), Bern
  • World Meteorological Organization (WMO)
  • World Intellectual Property Organization (WIPO)
  • World Health Organization (WHO)

 

Muut kansainväliset järjestöt Sveitsissä:

 

  • Advisory Centre on WTO Law (ACWL)
  • Agency for International Trade Information and Cooperation (AITIC)
  • Arbitration and Conciliation Court within the OSCE (OSCE Court)
  • Bank for International Settlements (BIS), Basel
  • European Free Trade Association (EFTA)
  • European Organization for Nuclear Research (CERN)
  • Global Fund to Fight AIDS, Tuberculosis and Malaria (GFATM)
  • Intergovernmental Organization for International Carriage by Rail (OTIF), Bern
  • International Committee of the Red Cross (ICRC)
  • International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies (IFRC)
  • International Organization for Migration
  • International Textiles and Clothing Bureau (ITCB)
  • International Union for the Protection of New Varieties of Plants (UPOV)
  • Inter-Parliamentary Union (IPU)
  • South Centre (SC)
  • World Trade Organization (WTO)

 

Lisäksi Sveitsissä toimii noin 200 kansainvälistä kansalaisjärjestöä (INGO), joilla on neuvontantaja-asema YK:ssa.

Puolustuspolitiikka

Sveitsin puolustuspolitiikan taustalla on pitkä perinne ja miliisiarmeijaan perustuva puolustusjärjestelmä. Puolustuspolitiikan perusteet on määritelty vuoden 2000 valkoisessa kirjassa, jonka päivittämisestä vuonna 2009 päätettiin kesäkuussa 2008. Raportissa todetaan konventionaalisen uhan vähentyneen merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen, demokratian leviämisen ja EU:n laajenemisen myötä. Tilalle on tullut uudentyyppisiä uhkia, jotka vaativat uusia ratkaisuja. Uusi puolustuspoliittinen selonteko on valmisteilla ja tullaan jatkossa päivittämään n. viiden vuoden välein.

 

Asevelvollisuuteen perustuva miliisiarmeija on edelleen Sveitsin puolustusjärjestelmän perusta, joskin sen käytännön sovellutus muuttuu ajan myötä. Nykyinen ratkaisu Armeija 09/11 merkitsee 120 000 miehen ja naisen armeijaa, minkä lisäksi Sveitsillä on noin 20 000 varusmiestä ja -naista sekä 80 000 hengen vahvuinen reservi. Vuosiluokista noin 60 prosenttia suorittaa peruskoulutukset. Määrä laskee vähitellen. Yleensä upseerit pataljoonan komentajan tasolle ovat miliisiupseereja. Peruskoulutus saadaan noin 20 vuoden iässä. Peruskoulutus on 18–21 viikkoa, mihin lisätään 6–7 vuoden aikana 19 päivän jatkokoulutusjaksot. Osa asevelvollisista suorittaa armeijan yhdessä osassa. Tätä mallia pyritään laajentamaan.

 

Sveitsin ilmavoimilla on kaksi hävittäjäkonetyyppiä, Tiger (F-5) ja Hornet (F-18), yhteensä 90 konetta. Tigerin tilalle on päätetty hankkia ruotsalainen JAS Gripen. Hankinnan toteutuminen ratkaistaan kansanäänestyksellä 18.5.2014.

 

Sveitsi voi lainsäädäntönsä perusteella osallistua vain YK:n turvallisuusneuvoston tai Etyjin mandatoimiiin rauhanturvaoperaatioihin. Lisäksi lainsäädäntö edellyttää, että Sveitsi ei osallistu operaatioihin, joihin sisältyy rauhaan pakottamista. Maalla on tällä hetkellä tehtävissä noin 250 miestä ja naista. Sveistin suurin operaatio-osallistuminen on KFOR Kosovossa (SWISSCOY).

 

Kehityspolitiikka

Sveitsi käytti vuonna 2012 n. 2,8 miljardia Sveitsin frangia viralliseen kehitysyhteistyön (ODA). Tämä vastaa 0,45%:ia maan bruttokansantuotteesta. Määrärahojen prosenttiosuus on lievässä nousussa. 

 

Sveitsin kehitysyhteistyöstä vastaavat ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluva kehitysyhteistyöosasto (DEZA, engl. Swiss Development Cooperation SDC) sekä kansantalousministeriön alainen talousosasto (SECO)

 

Sveitsin kehitysyhteistyön painopiste on kahdenvälissä projekteissa, mutta multilateraalisen yhteistyön merkitys on kasvussa. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö on keskittynyt 14 maahan ja sisältää 7 erityisohjelmaa Lähi-idässä, Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

 

Multilateraalisella tasolla apu kanavoidaan YK:n organisaatioiden, Maailmanpankin ja kehitysaluepankkien sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kautta

 

Sveitsi on linjannut työnsä köyhyyden poistamiseksi kehitys- ja siirtymätalousmaissa YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisiksi. DEZA:n listaamat Sveitsin kolme pääasiallista tavoitetta ovat köyhyyden vähentäminen, inhimillisen turvallisuuden lisääminen ja kehitystä edistävä globalisaatio. Näihin tavoitteisiin pyritään alla mainittuihin kymmeneen teemaan keskittyen:

 

  • terveys,
  • maanviljely ja maaseudun kehittäminen,
  • koulutus,
  • työllisyys ja ansiot,
  • vesi,
  • ympäristö,
  • laillisuusperiaate ja demokratia,
  • konfliktien estäminen, kriisinhallinta ja konfliktien jälkeisten tilanteiden hallinta,
  • muuttoliike ja
  • taloudellinen integraatio.

 

 

Lisäksi läpikäyviksi teemoiksi on identifioitu sukupuolten välinen tasa-arvo ja hyvä hallinto. Sveitsi pitää myös tärkeänä  HIV:n ja AIDS:n vastaista työtä.

 

SECO:n tavoitteena on tukea yhteistyömaiden integraatiota maailmantalouteen ja rohkaista näiden kestävää talouskehitystä köyhyyden vähentämiseksi. Tämän nähdään tapahtuvan kilpailukyvyn parantamisen ja liiketoiminnan monialaistumisen, sveitsiläisten ja ulkomaalaisten investointien mobilisoimisen, perusinfrastruktuurin parantamisen sekä vakaiden talousolosuhteiden luomisen kautta. Energiaan, ympäristöön ja ilmastoon liittyvät kysymykset saavat erityishuomiota.

 

Sveitsin kehitysyhteistyön vuosiraportit löytyvät alla olevasta linkistä.

http://www.sdc.admin.ch/en/Home/Documentation/Publications/Annualreports

 

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeuksien edistäminen on yksi Sveitsin ulkopolitiikan julkilausutuista päätavoitteista.

 

Ihmisoikeustyössään Sveitsi keskittyy erityisesti:

 

  • perusoikeuksien edistämiseen,
  • erityisesti haavoittuvien ryhmien suojelemiseen (vähemmistöt, lapset, naiset, vanhukset, ihmisoikeuksien puolustajat, pakolaiset ja vangit) sekä
  • ihmisoikeusnäkökulman huomioimiseen kaikissa ulkopolitiikan toiminnoissa.

 

For Peace, Human Rights and Security - Switzerland’s commitment to the world

(http://www.eda.admin.ch/etc/medialib/downloads/edazen/doc/publi/ppese.Par.0005.File.tmp/Fuer_Frieden,_Menschenrechte_und_Sicherheit_EN.pdf)

 

EU-politiikka

EU-politiikka

Sveitsi on Euroopan unionin läheisin naapuri niin maantieteellisessä, kulttuurisessa kuin taloudellisessakin mielessä. Sveitsin ja EU:n suhteet perustuvat laajaan sopimusverkostoon, jonka pohjana on vuoden 1972 vapaakauppasopimus sekä bilateraalissopimuspaketit I ja II.

 

Sveitsi haki EU:n jäsenyyttä vuonna 1992, mutta jäädytti jäsenyyshakemuksen kansan äänestäessä samana vuonna ETA-jäsenyyttä vastaan. Jäsenyyden hylkäämisen jälkeen Sveitsin tavoitteena on ollut saavuttaa pääsy sisämarkkinoille kahdenkeskeisten neuvottelujen kautta. Samaan aikaan Sveitsi on pyrkinyt säilyttämään tietyt suhteelliset edut, kuten pankki- ja finanssijärjestelmänsä kilpailuedun, heikomman vientikontrollin, tietyt verojärjestelmät ja löyhemmän kilpailulainsäädännön.


Osana Sveitsin ja EU:n niin kutsuttua I-bilateraalipakettia Sveitsi onnistui neuvottelemaan vapaan liikkuvuusvaatimuksen toimeenpanoon vaiheittaisen ratkaisun, johon liittyy uudelleenharkintamahdollisuus seitsemän vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen. Sopimuksen mukaan Sveitsin oli ilmoitettava 31.5.2009 mennessä, jatkuuko vapaa liikkuvuus sen jälkeen vai ei. Siltä varalta, että Sveitsi yksipuolisesti sanoisi irti tämän osan bilateraalipaketista, EU vaati sopimukseen ns. giljotiiniklausuulin, jonka mukaan paketin kaikki muutkin sopimukset (tekniset kaupanesteet, hankinnat, osia maataloussopimuksesta jne.) voidaan purkaa kuuden kuukauden päästä, jos Sveitsi ei jatka vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta. Kansanäänestyksessä helmikuussa 2009 kansa päätti selvin numeroin vapaan liikkuvuuden jatkamisesta sekä sen laajentamisesta koskemaan Bulgariaa ja Romaniaa.

 

Sopimuspaketti ja sen yksityiskohdat nousi ajankohtaiseksi 9.2.2014, jolloin SVP-puolueen aloitteen pohjalta järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksyttiin perustuslain muutos maahanmuuton rajoittamiseksi. Hyväksytty aloite tarkoittaa käytännössä, että Sveitsin hallitus joutuu nyt neuvottelemaan uudelleen EU:n kanssa solmitun vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen ja tuomaan tilalle kiintiö- ja enimmäismääräjärjestelmän. Liittoneuvostolla on kolme vuotta aikaa siirtää hyväksytyn aloitteen sisältö lainsäädäntöön.

 

Äänestystuloksen myötä Sveitsi asettaa itsensä vaikeaan neuvottelutilanteeseen EU-sopimusten uudistamisessa. Sveitsi on halunnut kehittää kahdenvälisyyteen pohjaavaa sopimusvyyhteä, mutta EU edellyttää institutionaalista ratkaisua sopimusten implementoinnin yhtäläistämiseksi. Sopimusneuvottelut aloitettaneen kuluvan vuoden aikana.

 

Sveitsille nyt syntynyt tilanne on eräiden arvioiden mukaan sen kylmän sodan jälkeisen historian vaativin haaste. Jatkokeskustelussa tullaan varmasti kiinnittämään huomiota Sveitsin ja EU:n syvään taloudelliseen riippuvuussuhteeseen. EU on Sveitsin tärkein vientimarkkina ja sveitsiläiset investoinnit EU:ssa keskeisiä. Vaalitulos ei myöskään muuta sitä tosiasiaa, että Sveitsi sijaitsee Euroopan geopoliittisessa sydämessä ja että suora kansanvaali menettelynä heijastaa olennaisella tavalla Euroopan keskeisimpiä arvoja.

 

Arvioitaessa kansanäänestyksen poliittista taustaa sitä ei tulisikaan kytkeä yksiselitteisesti EU-vastaiseksi kansalaismielipiteeksi. Maahanmuutto määrällisesti on Euroopan mittakaavassa omaa luokkaansa, ja se on nopeasti aiheuttanut suuria taloudellisia seurausvaikutuksia, ei vain vahvana työllisyytenä vaan myös yhä enenevässä määrin keskiluokkaa rasittavina hinnannousuina, kuten asuntomarkkinoilla ja liikennekustannuksissa. Hallituksen toimenpiteet näiden ongelmien ratkaisemiseksi ovat olleet riittämättömiä ja nyt kansalaiset antoivat odottamattoman vahvan signaalin muutosten aikaansaamiseksi. Tässä ei EU ollut painavin tekijä, vaan sveitsiläisten oma arvio yhteiskunnan kehityksen suunnasta.

 

EU:n ja Sveitsin välillä on edelleen avoimena myös kysymys kantonien liberaalista verotuskäytännöstä. Sveitsi on asettanut työryhmän pohtimaan verouudistuksen seuraavaa vaihetta, jossa myös kantonien verotuskysymykseen voitaisiin ottaa kantaa. Sveitsin ja EU:n välillä on käynnissä myös useita vähemmän poliittisia sopimusneuvotteluja ja yhteistyöhankkeita energiapolitiikan (sähkösopimus), päästökaupan, kriisinhallinnan, tiedeyhteistyön ja terveyspolitiikan aloilla.

 

Euroopan unionin komissio avasi edustuston Sveitsin pääkaupungissa Bernissä huhtikuussa 2007. Nykyään edustusto tunnetaan EU:n delegaationa Sveitsissä.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Kansantalouden rakenne

Sveitsi on leimallisesti palveluyhteiskunta, sillä palvelut edustavat Sveitsissä jo 71 prosenttia kokonaistuotannosta. Teollisuuden osuus on 28 prosenttia ja maa- ja metsätalouden osuus 1 prosentti. Pienet ja keskisuuret yritykset dominoivat yrityskenttää. Ne edustavat valtaosaa yksityisen sektorin yrityksistä ja työllistävät kaksi kolmasosaa työntekijöistä.  Sveitsi on merkittävä kansainvälinen finanssikeskus. Tämän taustalla voidaan nähdä monta tekijää, kuten Sveitsin keskeinen sijainti Euroopan keskellä, poliittinen vakaus, matala inflaatio, hyvin kehittyneet rahoituspalvelut sekä toimiva oikeuslaitos. Lisäksi maalla on kilpailukykyinen verotusjärjestelmä. Paljon keskustelua herättänyt pankkilainsäädäntö, ns. pankkisalaisuus, on saanut osakseen voimakkaita muutospaineita viime vuosina. Lainsäädäntö tältä osin on jo monin tavoin OECD:n asettamien standardien mukaista ja tulee lähivuosina olemaan linjassa muiden OECD-maiden kanssa. Sveitsi on itse korostanut finanssipalveluiden osalta globaalin standardin luomista ja pitänyt Sveitsiin kohdistunutta arvostelua kohtuuttomana.  Hintataso on Sveitsissä korkea verrattuna muihin korkean tulotason maihin. Hinnat ovat kuitenkin nousseet viime vuosien aikana hitaasti. Sveitsin vaihtotase on jo pitkään ollut ylijäämäinen palvelutaseen ja pääomakorvausten taseen ylijäämien vuoksi. Vaihtotaseen ennustetaan pysyvän lähivuosina selvästi ylijäämäisenä.   Sveitsissä on matalat korot sekä joustavat työmarkkinat. Monet talouden toimialat ovat kuitenkin kartellisoituneet ja kotimainen kilpailu on epätäydellistä.

Talouden kehitys

Sveitsin talouden näkymät vuodelle 2014 ovat myönteiset. BKT:n kasvun arvioidaan nousevan 2,4 %:iin vuonna 2014 ja 2,7 %:iin vuonna 2015.  Sisämarkkinoiden suhdanne säilynee vahvana maahanmuuton ja matalan korkotason seurauksena. Nämä tekijät tukevat yksityistä kulutusta, rakennusteollisuutta ja kiinteistökauppaa. Kulutuksessa ei kuitenkaan ole odotettavissa vuotta 2013 vastaavaa kasvua reaalipalkkojen matalamman kasvun takia.

 

Maailman taloustilanteen lähteminen heikkoon nousuun ja tilanteen jonkinlainen vakautuminen Euroopassa on jo vaikuttanut myönteisesti Sveitsin vientiin, ja asiantuntijat ennustavat viennin kasvavan tänä vuonna kolminkertaisesti viime vuoteen nähden. Tämä saattaa rohkaista yrityksiä väline- ja laiteinvestointeihin, jotka ovat tähän mennessä olleet suhdannemoottorin heikko kohta huonojen talousnäkymien ja matalan kapasiteetin käyttöasteen vuoksi. EU ja erityisesti Sveitsiä ympäröivät euromaat ovat edelleen hyvin tärkeä vientimarkkina Sveitsille, vaikka prosenttiosuus onkin viimeisten vuosien aikana pudonnut 64%:sta 57%:iin.

 

Näkymät työmarkkinoilla kohenevat odotettavasti myös, etenkin teollisuudessa. Sveitsin perusteollisuus on parin viime vuoden aikana joutunut vähentämään työpaikkoja huonon vientitilanteen vuoksi, joskin työpaikkojen väheneminen on ollut pelättyä vähäisempi. Sitä vastoin rakennusteollisuuden ja palveluiden työpaikat ovat jatkuvasti lisääntyneet. Kahden vuoden aikana lievästi lisääntynyt (kausi)työttömyys on lähes pysähtynyt ja on nyt 3,2 %:ssa. Työttömyyden odotetaan nyt kääntyvän laskuun ja saavuttavan 2,8 %:in lukeman vuoteen 2015 mennessä. Ongelma työmarkkinoilla on kuitenkin, että kysyntä ja tarjonta eivät täysin kohtaa: työttömyysaste kasvoi lievästi huolimatta siitä, että viime vuonna luotiin 48 000 uutta työpaikkaa. Näin ollen kaikki työttömät eivät tulevaisuudessakaan hyötyne työpaikkojen määrän kasvusta.

 

Inflaation suhteen ei näy suuria muutoksia, joskin kaksi vuotta jatkunut vahvan valuutan vaikutuksesta tapahtunut negatiivinen inflaatio (-0,2 %) ja tuontihintojen lasku lienee pääosin taittunut. Inflaatio pysynee edelleen alhaisena Euroopan vain hitaasti etenevän suhdanteen kohenemisen vuoksi; arvio on 0,2 % tälle vuodelle ja 0,4 % vuodelle 2015. Matalan inflaation vuoksi useimmat ekonomistit eivät näe syytä muuttaa kansallispankin nykyistä rahapolitiikkaa. Pankki pitäytynee vielä jatkossa puolustamaansa vaihtokurssin alarajaan 1,20 frangia euroa vastaan: useimpien arvioiden mukaan valuutta on yliarvotettu. Yrittäjien kattojärjestö Economiesuisse arvioi, että kestänee noin kolme vuotta ennen kuin frangin vaihtokurssi vastaa todellista ostovoimapariteettia.

 

Huolta aiheuttaa puolestaan asuntokuplan vaara, joka on seurausta talohintojen noususta ja pankkien avokätisesti myöntämistä matalien korkojen kiinnityslainoista. Keskuspankki SNB tullee kiristämään pankkien ruuveja edelleen. Kiinteistömarkkinoiden romahduksella olisi vakavia seurauksia Sveitsin kansantaloudelle.

 

Yritykset ovat SNB:n teettämän kyselyn mukaan yleisesti ottaen optimistisempia. Yritykset kaikilta sektoreilta odottavat tulevalta vuodelta suurempaa liikevaihtoa Euroopan kohentuneen tilanteen vuoksi. Tämä optimismi heijastuu valmiudessa palkata lisää henkilöstöä ja maksaa palkankorotuksia. Kuitenkin yritysten investointisuunnitelmista ei vielä kyselyn ajankohtana ilmene merkittävää lisäystä investointimenoissa, mutta nämä lisääntynevät tämän vuoden puolivälistä.

 

Finanssikriisi on häipynyt SNB:n kyselyyn vastaajien mielestä taka-alalle. Huolta aiheuttaa kuitenkin sääntely-ympäristön kasvava monimutkaisuus sekä pöydällä olevat poliittiset aloitteet, kuten minimipalkkaa ja maahanmuuton rajoittamista koskevat aloitteet. Economiesuisse on muiden talousjärjestöjen ohella puhunut voimakkaasti kumpaakin aloitetta vastaan. Ensimmäinen aloite vahingoittaisi kaikkein matalapalkkaisimpia, kun näille ei olisi välttämättä varaa enää tarjota työtä. Lisäksi vaarana on pimeän työn lisääntyminen ja keskimääräisestä palkannoususta aiheutuva hintojen nousu.

 

Maahanmuuton rajoittamista talouselämä taas vastustaa sillä perusteella, että se vaikeuttaisi osaavan työvoiman rekrytointia EU:sta. Paluu maahanmuuttajakiintiöihin aiheuttaisi ylimääräistä byrokratiaa, vahingollista kilpailua työntekijöistä eri kotimaan sektorien välillä ja mahdollisesti työpaikkojen siirtämistä ulkomaille. Aloite olisi lisäksi vastoin Sveitsin ja EU:n välistä sopimusta henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, minkä takia muutkin tähän sopimukseen nk. giljotiiniklausuulilla sidotut sopimukset voisivat olla vaarassa purkautua. Tärkeimpiä näistä on sopimus, joka sallii teollisuustuotteiden viemisen EU:hun ilman ylimääräisiä hyväksymistestejä teknisille standardeille, mikä valtion mukaan säästää vientiteollisuudelta vuosittain 250 – 250 miljardia frangia.

 

Talouden kansainvälistyminen

 

Sveitsin sijoittuu kärkisijoille kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Sekä Maailman talousfoorumin (WEF) että Kansainvälisen liikkeenjohdon koulutuskeskuksen IMD:n vertailuissa Sveitsin kilpailukykyindeksi on toistuvasti korkeimmilla sijoilla.

 

Maan vienti asukasta kohden, investoinnit ulkomaille ja ulkomailta sekä myönnettyjen patenttien suhteellinen määrä kuuluvat maailman huippuluokkaan. Ulkomaille tehdyistä sijoituksista saatavat tulot ovat selkeästi suuremmat kuin ne tulot, joita Sveitsiin tehdyistä sijoituksista siirtyy puolestaan ulkomaille.
 
Kemikaaliteollisuus oli ensimmäinen ala, joka alkoi perustaa tytäryhtiöitä ulkomaille. Nykyään myös monen kansainvälisen yrityksen pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Liikevaihdoltaan Sveitsin suurin yritys on Nestlé, joka on myös maailman suurin elintarvikealan yritys. Koska Sveitsin sisämarkkinat ovat pienet, on talous keskittynyt massatuotantoa enemmän arvokkaiden ja korkealaatuisten yksilötuotteiden tuottamiseen ja kehittämiseen.
 
Suurimpia sveitsiläisiä yrityksiä ovat

 

  • Nestlé, elintarvikeyritys,
  • Glencore, hyödykkeiden ja raaka-aineiden välittäjä,
  • Novartis, lääkefirma,
  • Roche, terveydenhoitoalan yritys,
  • ABB, sähkövoima- ja automaatioteknologiayhtymä ja
  • Adecco, henkilöstöpalveluyritys.


 
Tunnetuimpia sveitsiläisiä tuotemerkkejä ovat

 

  • Emmentaler- ja Gruyère-juustot,
  • Mövenpick-jäätelöt,
  • Omega-, Rolex-, Swatch-, TAG Heuer - ja Tissot-kellot,
  • Lindt & Sprüngli - ja Toblerone-suklaat ja
  • Victorinox-linkkuveitset.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Sveitsin ulkomaankauppa

Sveitsin ulkomaankaupasta noin 80 prosenttia keskittyy Eurooppaan. Sveitsin suurimmat kauppakumppanit ovat Saksa, Ranska, USA, Italia, Iso-Britannia ja Alankomaat. Ulkomaankaupan osuus Sveitsin kokonaistuotannosta on maailman korkeimpia. Maailmankaupassa Sveitsillä on noin yhden prosentin osuus. Sveitsin ulkomaankauppa on ollut ylijäämäistä viimeisten vuosien aikana.


Tärkeimmät vientituotteet, jotka menevät pääasiassa Euroopan unionin alueelle, ovat

 

  • kemialliset aineet ja tuotteet, koneet ja laitteet,
  • kellot,
  • hienomekaaniset koneet ja
  • korut.

 

Pääasiallisia palveluita ovat

 

  • vakuutukset,
  • pankkipalvelut,
  • kulutushyödykkeiden kaupankäynti ja
  • turismi.

 

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Sveitsi tunnusti Suomen 11. tammikuuta 1918. Diplomaattisuhteet maiden välillä solmittiin 29. tammikuuta 1926. Suomella on ollut edustusto Bernissä vuodesta 1937, Sveitsillä Helsingissä vuodesta 1939 lähtien.

 

Suomi-kuva Sveitsissä on hyvä ja kiinnostus aitoa mm. Suomen kansainvälisissä koulutus-, innovaatio- ja kilpailukykyvertailuissa saavuttamien tulosten vuoksi. Suomi on Sveitsille monin tavoin verrokkimaa, jonka kehittymistä seurataan tarkasti. Erityisesti varttunut polvi Sveitsissä arvostaa Suomen selviytymistä toisessa maailmansodassa, Mannerheimin ja Oeschin muisto elää maassa vahvasti. Moni muistaa myös puolueettomien maiden yhteistyön 1970-luvulla ETYK:in valmistelussa sekä vapaakauppakysymyksissä (Efta). Suomen EU-jäsenyys ja Sveitsin jättäytyminen ETA:n ulkopuolelle kavensivat 1990-luvulla perinteistä yhteistyökenttää, mutta viime vuosina on jälleen huomattu yhteistyön mahdollisuudet.

 

Ulkopolitiikan teemoista maita yhdistävät erityisesti Euroopan turvallisuuteen, rauhanvälitykseen ja YK:n kehittämiseen liittyvät kysymykset. Sveitsi on EU:lle ja Suomelle hyödyllinen samanmielinen kumppani monissa kansainvälisissä yhteyksissä. Suomella ja Sveitsillä on yhteistä myös puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. Molemmat maat ovat pysytelleet sotilasliittojen ulkopuolella ja kummankin puolustusjärjestely perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Molemmissa maissa on puolustusvoimien järjestelyissä meneillään suuria muutoksia. Suomen ja Sveitsin puolustushallinnot harjoittavat tiivistä yhteistyötä.

 

Presidentti Sauli Niinistö teki lokakuussa 2013 valtiovierailun Sveitsiin. Vierailun yhteydessä tehtiin aloite Suomen ja Sveitsin välisestä tiiviimmästä poliittis-taloudellisesta kumppanuudesta. Yhteistyöaloiksi identifioitiin erityisesti kansainvälinen yhteistyö (YK, ETYJ), rauhanvälitys, innovaatiot ja kilpailukykyasiat, investoinnit, opetusala ja nuorisotyöttömyyden hoito. Yhteistyötä edistettiin liittopresidentti Didier Burkhalterin valtiovierailulla Suomeen huhtikuussa 2014.

 

YK:ssa Suomi ja Sveitsi ovat tehneet yhteistyötä erityisesti ihmisoikeuksien, oikeusvaltiokehityksen ja naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman edistämisessä. Sveitsi on jäsenenä Suomen ja Turkin kokoamassa YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmässä. Suomi, Sveitsi ja Turkki ovat maaliskuussa 2014 yhdessä lanseeranneet Etyjin rauhanvälityksen ystäväryhmän ja toimivat ryhmän yhteispuheenjohtajina.

 

Kulttuurin alalla erityisesti suomalainen musiikki herättää laajaa kiinnostusta Sveitsissä. Sveitsissä

toimiva ystävyysyhdistys SVFF on aktiivinen kulttuuritoimija. Sveitsissä asuu arvioiden mukaan pysyvästi n. 6500 Suomen kansalaista ja suomalaistaustaista, mikä muodostaa hyvän pohjan yhteistyölle.

 

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Maiden välisen kaupan volyymi on noin 1,42 miljardia euroa (2013) ollen Suomelle ylijäämäinen (+47 miljoonaa euroa). Em. tavarakaupan ohella tilastoitu palveluiden kaupan volyymi on 672 miljoonaa euroa (2012) ollen samoin Suomelle ylijäämäinen (156 miljoonaa).

 

Kaupankäynti Sveitsin kanssa muodostaa n. 1 % Suomen ulkomaankaupasta kun taas Suomen osuus Sveitsin ulkomaankaupasta on n. 0,5 %. Päävientituotteita Sveitsiin ovat lääke- ja farmaseuttiset tuotteet, puu- ja paperitavara sekä koneet ja laitteet. Perinteiset metsäteollisuuden alan tuotteet ovat tosin menettäneet asemiaan ja kasvua on tapahtunut lääke- ja farmasiatuotteissa, sähkölaitteissa ja kojeissa sekä jalometalleissa. Sveitsin tuontia Suomeen hallitsivat lääkevalmisteet ja farmaseuttiset tuotteet sekä yleiskäyttöiset teollisuuden tarvitsemat koneet ja laitteet. Sveitsistä tuodaan Suomeen myös erikoistuotteita kuten kelloja ja valokuvauskoneita.

 

Suomeen kohdistuneiden sveitsiläisten suorien investointien osuus oli vuonna 2012 kirjanpitoarvoltaan 2,24 miljardia frangia (1,93 mrd. euroa), joka vastaa 0,2 % sveitsiläisistä suorista ulkomaisista investoinneista. Investointien taso on vaihdellut, joskin trendi on hieman laskeva investointien oltua ennen finanssikriisiä 2007 lähes 3 miljardia frangia. Tuorein sveitsiläisinvestointi Suomeen liittyy tuulivoiman rahoitukseen.

 

Maataloudessa Sveitsillä ja Suomella on yhtäläisyyksiä. Molemmilla mailla on korkeakustannuksinen maataloustuotanto, joten näiden on kilpailtava laadulla eikä hinnalla. Sekä Suomi että Sveitsi panostavat laatumerkintöihin. Sveitsi yrittää esim. Bio, IP Suisse ja liittoneuvoston kehittämän Schweiz Natürlich -merkin avulla aikaansaada kilpailuetua. Sveitsillä on myös menossa ”sveitsiläisyys”-kampanja (Swissness) maantieteellisten merkintöjen ja Sveitsin kansallissymbolien suojelemiseksi, sillä niiden on todettu olevan arvokas kilpailuetu.

 

Maiden välisen kaupan kasvulle on potentiaalia. Mahdollisia yhteistyöaloja ovat esim. clean-tech, energia ja ympäristö, bioteknologia ja lääketeollisuus, terveys ja hyvinvointi sekä tieto- ja viestintäteknologia. Suomalaisten ja sveitsiläisten tutkimus- ja innovaatiotoimijoiden (ml. strategiset huippuosaamisen keskittymät) yhteistyölle näillä sektoreilla olisi potentiaalia. Team Finland -työ on tärkeä osa Suomen vaikuttavuuden lisäämistä Sveitsissä.

 

Kulttuurisuhteet

Suomalaisia taiteilijoita esiintyy Sveitsissä varsin usein. Kulttuuritilaisuuksien järjestämisessä suurlähetystö ja ystävyysyhdistys Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands (SVFF) tekevät aktiivista yhteistyötä.

 

Suomalaiset, suomen kieli

Suomalaista syntyperää olevien henkilöiden määrä Sveitsissä on noin 6500. Osa heistä on toisen polven kansalaisia, jotka ovat halunneet saada Suomen kansalaisuuden jommankumman vanhempansa mukaan.

 

Vuonna 1946 perustettu Suomen ystävät Sveitsissä -yhdistys (Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands, SVFF) toimii aktiivisesti erilaisten Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvien tapahtumien järjestämisessä ympäri Sveitsiä.

 

Sveitsissä toimii eri paikkakunnilla kymmenen täydentävää opetusta antavaa Suomi-koulua, jotka saavat tukea Opetushallitukselta Suomi-seuran kautta. Suomi-kouluilla on omat opetussuunnitelmansa, pyrkien lisäämään oppilaiden suomen kielen taitoa sekä Suomi-tuntemusta.

 

Yliopistotasolla suomea voi opiskella ainakin Bernissä. Myös eräissä kansalaisopistoissa on suomen kielen opetusta. Suomea voi lisäksi opiskella vieraana kielenä yksityisissä kielikouluissa.

 

Sopimukset

Vierailut

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio tekivät valtiovierailun Sveitsiin lokakuussa 2013 liittopresidentti Ueli Maurerin kutsumana. Edellisen kerran vastaavan tason vierailun Sveitsiin teki presidentti Mauno Koivisto vuonna 1986. Ministeritason sekä puolustusvoimien johdon työvierailuja on vuosittain. Lisäksi maiden välillä on tiivis eri hallinnonalojen virkamiestason keskustelu- ja vierailuvaihto.  

Historia

Bernin suurlähetystön historiaa

Suomen ensimmäinen lähettiläs Bernissä oli Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori ja entinen pääministeri Rafael Erich (1879–1946). Erich nimitettiin 29.1.1926 virkaa tekeväksi lähettilääksi Berniin ja samalla Suomen vakinaiseksi edustajaksi Kansainliittoon Geneveen. Alaisenaan Erichillä oli lähetystösihteeri Hugo Valvanne (1894–1961). Kahden edustuston ylläpitämisestä syntyi monenlaisia ongelmia toiminnan alkuvuosina. Henkilökuntaa oli vain yhden edustuston tarpeisiin, vaikka sekä Bernissä että Genevessä oli kanslia- ja asuintilat.

 

Samojen henkilöiden toimiminen Bernissä ja Genevessä merkitsi erittäin suurta työkuormitusta, mutta johti hankaluuksiin myös hallinto- ja protokollakysymyksissä. Käytännössä lähettiläs ja lähetystösihteeri työskentelivät ja asuivat suurimman osan ajasta Genevessä, minkä järjestelyn Sveitsin viranomaiset neuvottelujen jälkeen lopulta hyväksyivät.

 

Bernissä lähetystö aloitti toimintansa Kirchenfeldin kaupunginosasta vuokratuissa tiloissa osoitteessa Englische Anlagen 6. Budjettisäästöjen johdosta vuoden 1932 alussa jouduttiin siihen tilanteeseen, että Bernin vuokratusta kiinteistöstä oli luovuttava. Protokollan vaatimusten mukaisesti Suomen lähetystöllä oli oltava kaupungissa toimipaikka, joten osoitteeksi ilmoitettiin Bernissä toimivan Suomen kunniapääkonsuli Schauweckerin asunto. Edustusto oli olemassa paperilla, mutta käytännössä toiminta oli lakkautettu.

 

Erichin jälkeen Bernin lähettilääksi nimitettiin joulukuussa 1927 Rudolf Holsti (1881–1945), jolla oli edeltäjänsä tavoin pitkä kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä ja Kansainliitosta. Holsti oli toiminut myös ulkoasiainministerinä vuosina 1919–1922. Holstin lähettiläskausi oli virallisesti yksi ulkoasiainhallinnon pisimmistä kestäen aina vuoteen 1940 saakka, jolloin Kansainliitto lopetti toimintansa. Välillä Holsti ehti tosin toimia kahden vuoden ajan 1936–1938 ulkoasiainministerinä.

 

Va. asiainhoitajina ministerikauden aikana toimivat Paul Hjelt sekä Armas Yöntilä. Sveitsin ulkoasiainministeriössä arvostettiin Holstia, mikä edisti Sveitsin joustavaa suhtautumista Suomen Bernin-lähetystön erityisiin kansliajärjestelyihin.

 

Kansainliiton lopetettua toimintansa ja Holstin toimikauden päätyttyä 31.8.1940 lähetystö siirtyi Genevestä Berniin ja vuokrasi kiinteistön osoitteesta Choisystrasse 6. Holstin jälkeen vuosina 1940–1941 lähetystöä hoiti Berniin lähetetty Hugo Valvanne va. asiainhoitajana, kunnes ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö Tapio Voionmaa (1896–1960) siirtyi lähettilääksi maaliskuussa 1941.

 

Lähetystön kanslia muutti lokakuussa 1942 osoitteeseen Schänzlihalde 21 ja puoli vuotta myöhemmin lähettiläälle vuokrattiin osoitteesta Kalcheggweg 12 virka-asunto. Kalcheggweg 12 olikin edustuston päälliköiden residenssinä aina vuoteen 1982 saakka, jolloin hankittiin kiinteistö osoitteesta Ahornweg 8, Muri bei Bern.

 

Voionmaan jälkeen va. asiainhoitajana toimi vuosina 1946–1948 Heikki Leppo (1906–1987). Hugo Valvanne palasi Berniin vielä kolmannen kerran vuonna 1956, jolloin hänet nimitettiin lähettilääksi. Seuraavana vuonna Suomi ja Sveitsi sopivat muodollisesti edustautumisen korottamisesta suurlähettilästasolle. Vuonna 1971 suurlähetystön kanslia muutti Schänzlihalde 21:stä nykyiseen osoitteeseen Weltpoststrasse 4.

 

Suurlähetystössä työskentelee syksystä 2014 alkaen kaksi lähetettyä virkamiestä (suurlähettiläs, konsuliasioista vastaava virkamies) sekä kaksi asemamaasta palkattua virkailijaa.  

 

Edustustopäälliköt kautta aikojen:

 

  • Rafael Erich, vt.lähettiläs (Geneve) 1926–1927
  • Rudolf Holsti, lähettiläs (Geneve) 1927–1940
  • Hugo Valvanne, va. asiainhoitaja 1940–1941
  • Tapio Voionmaa, lähettiläs 1941–1946
  • Heikki Leppo, va. asiainhoitaja 1946–1948
  • Reinhold Svento, lähettiläs 1948–1951
  • Åke Gartz, lähettiläs 1951–1953
  • Helge von Knorring, lähettiläs 1953–1956
  • Hugo Valvanne, lähettiläs 1956–1957, suurlähettiläs 1957–1959
  • Osmo Orkomies, suurlähettiläs 1959–1962
  • Olavi Munkki, suurlähettiläs 1962–1965
  • Ragnar Smedslund, suurlähettiläs 1965–1967
  • Björn-Olof Alholm,suurlähettiläs 1968–1970
  • Martti Salomies, suurlähettiläs 1970–1974
  • Kaarlo Mäkelä, suurlähettiläs 1974–1976
  • Joel Toivola, suurlähettiläs 1976–1982
  • Richard Tötterman, suurlähettiläs 1983–1990
  • Paavo Kaarlehto, suurlähettiläs 1990–1992
  • Henry Söderholm, suurlähettiläs 1992–1996
  • Olli Mennander, suurlähettiläs 1996–2001
  • Antti Hynninen, suurlähettiläs 2001–2005
  • Pekka Ojanen, suurlähettiläs 2005–2009
  • Alpo Rusi, suurlähettiläs 2009-2014
  • Jari Luoto, suurlähettiläs 2014-

 

 

 

Hyvä tietää

Edustustot

Suomella on suurlähetystö Bernissä. Tämän lisäksi Zürichissä sijaitsee Suomen kunniapääkonsulaatti ja Baselissa, Lausannessa, Luganossa ja Luzernissa sijaitsevat kunniakonsulaatit.

 

Botschaft von Finnland
Weltpoststrasse 4
CH-3015 Bern
Puh. +41 31 350 41 00
Sähköposti: sanomat.brn@formin.fi
Verkkosivut: www.finlandia.ch

 

Asiakaspalveluaika: ma–pe 9.00–12.00

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Bern

Päivitetty 14.5.2014

© Suomen suurlähetystö, Bern | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot