Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Bern : Tietoa Sveitsistä : Kahdenväliset suhteet

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Bern

Botschaft von Finnland
Postfach 70, Weltpoststrasse 4, 3000 Bern 15, Schweiz
Puh. +41 31 350 41 00, Fax. +41 31 350 41 07
S-posti info.bern@formin.fi
Deutsch | Suomi | Svenska | facebook
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Sveitsi

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
(fi)Sveitsi, Sveitsin valaliittoSveitsi
(sv)Schweiz, Schweiziska edsförbundet
(de)Die Schweiz, Schweizerische Eidgenossenschaft
(fr)Suisse, Confédération Suisse
(it)Swizzera, Confederazione Swizzera
(rm)Confederaziun Helvetica

Itsenäistyminen

1291

Kansallispäivä

1. elokuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: GMT - 1 h

Talvisin: GMT - 1 h

Pinta-ala

41 285 km², josta maata 39 770 km²

Väkiluku

7 606 473 (2009)

Pääkaupunki

Suomeksi: Bern

Omalla kielellä: Bern

Diplomaattisuhteet

29. tammikuuta 1926

Tunnustanut Suomen

11. tammikuuta 1918

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Sveitsi

Edustautuminen Suomessa

Sveitsin suurlähetystö

Uudenmaankatu 16 A

00120 Helsinki

Puh. 09 622 95 00

Fax. 09 622 95 050

Sähköposti: hel.vertretung@eda.admin.ch

Verkkosivut: www.eda.admin.ch/helsinki

 

Asiakaspalveluaika:

Ma–Pe 10.00–12.30

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Sveitsi on Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi vanhin liittovaltio, jossa poliittinen vallankäyttö jakaantuu liittovaltion, 26 kantonin, 2 715 kunnan sekä kansanäänestysinstituution kesken. Liittovaltio perustettiin jo 1291 kolmen alkukantonin, Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin aloitteesta, mutta vahvistettiin perustuslailla vasta 1848.

 

Liittovaltiolla on vastuu niissä asioissa, joissa sille on perustuslaissa myönnetty valta ja joita on tarkoitus toimeenpanna koko liittovaltion alueella. Liittovaltion vastuulla ovat esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tulliasiat. Asiat, joita ei ole nimenomaisesti määrätty liittovaltion toimivaltaan, kuuluvat kantonien vastuualueeseen.

 

Liittovaltion perustuslain mukaan kantonit ovat keskenään tasa-arvoisia. Niiden toimivalta on laaja ja ulottuu muun muassa terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kulttuuriasioihin. Kantonien vahvan aseman vuoksi monia sellaisia tehtäväalueita, joita muissa maissa hoidetaan valtakunnan tasolla (esimerkiksi poliisitoimi), hoidetaan Sveitsissä kantonitasolla.

 

Kuntien määrä on vähenemässä, sillä monet pienet kunnat yhdistyvät keskenään tehokkuussyistä. Noin yhdellä viidesosalla kunnista on oma parlamenttinsa, etenkin kaupungeilla. Neljässä viidesosassa kunnista päätökset tehdään kuitenkin edelleen suoran demokratian keinoin yhteisön kokouksessa, joihin kaikki äänioikeutetut voivat osallistua. Näillä kunnilla ei siis ole kunnanvaltuutettuja vaan asukkaat tekevät kokouksissa päätöksiä itse. Sen lisäksi, että liittovaltio ja kantoni antavat kunnille tehtäviä, kuten asukkaiden rekisteröiminen, on kunnilla myös omia velvollisuuksia esimerkiksi kouluihin, sosiaalihuoltoon, energiahuoltoon, teiden kunnostukseen ja veroihin liittyvissä asioissa.

 

Politiikan tutkimuksessa Sveitsi luokitellaan konsensusdemokratiaksi. Konsensusdemokratiassa päätöksiin pyritään laajan yhteisymmärryksen etsimisellä yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten puolueiden, etujärjestöjen, yhteisöjen ja vähemmistöjen kesken. Tästä johtuen enemmistösäännöllä ei päätöksenteossa ole yhtä laaja merkitystä kuin enemmistödemokratiassa. Sveitsin konsensusdemokratialle ominainen piirre on neljän suurimman puolueen yhteinen hallitustyöskentely. Tätä kutsutaan konkordanssidemokratiaksi. Järjestelmä luo vakautta, sillä varsinaista parlamentaarista oppositiota ei ole, vaan se ketkä oppositiona toimivat riippuu asiakysymyksestä. Myös kansanäänestys ja kansanaloiteinstituutiot toimivat tavallaan oppositiona. Sveitsissä hallituksen kaataminen epäluottamuslauseäänestyksen kautta ei olisi mahdollista. Hallituksen jäsenten nauttimaa luottamusta päästään mittaamaan vasta seuraavissa vaaleissa.   

 

Sveitsin poliittista järjestelmää voidaan myös luonnehtia edustuksellisen demokratian ja suoran demokratian välimuodoksi. Sveitsissä kansa valitsee edustajansa liittovaltion, kantoninsa sekä useimmiten myös kuntansa lainsäädäntöelimiin. Kansalle jää kuitenkin lainsäädäntömenettelyssä potentiaalinen veto-oikeus. Lisäksi se pääsee kansanaloiteinstituution turvin itse vaikuttamaan poliittisen asialistan muodostamiseen.   

 

Suoran demokratian keskeisen aseman vuoksi kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat poikkeuksellisen laajat. Suoran vaikuttamisen keinot voidaan liittovaltiotasolla jakaa kansalaisten aloiteoikeuteen sekä eräänlaiseen veto-oikeuteen liittovaltiotason lainsäädäntöön nähden. Aloiteoikeus merkitsee sitä, että kansalaiset voivat tehdä muutosehdotuksen perustuslakiin keräämällä aloitteen tueksi 100 000 nimeä 18 kuukauden kuluessa. Mikäli tässä onnistutaan, asiassa järjestetään kansanäänestys. Kansalaisilla on lisäksi potentiaalinen veto-oikeus kaikkeen liitovaltiotason lainsäädäntöön sekä joidenkin kansainvälisten sopimusten hyväksymiseen. Parlamentin päätöksen julkaisemisesta alkaa kulua 100 päivän määräaika, jonka aikana kerättyjen 50 000 kansalaisen allekirjoitus johtaa siihen, että kyseessä olevasta parlamentin päätöksestä järjestetään kansanäänestys.

 

Perustuslaki

Maan voimassa oleva perustuslaki hyväksyttiin alun perin vuonna 1848, ja viimeinen sitä koskeva muutos tuli voimaan 1. tammikuuta 2000. Uudistus selvensi perustuslain rakennetta, mutta sen asiasisältö säilyi lähes ennallaan.

 

Perustuslaki jakautuu  kuuteen pääluokkaan:

 

  • Yleisluontoiset säädökset liittovaltiosta ja kantoneista; tässä osiossa nimetään muun muassa kaikki 26 kantonia ja liittovaltion neljä virallista kieltä
  • Perus- ja kansalaisoikeudet sekä tavoitteiden muodossa ilmaistut sosiaaliset oikeudet
  • Liittovaltion, kantonien ja kuntien suhteet
  • Kansalaisten poliittiset oikeudet
  • Liittovaltion viranomaiset (liittokokous, liittoneuvosto, liittovaltion hallinto, liittovaltion tuomioistuin) ja säädökset niiden valinnasta ja toimivallasta
  • Määräykset perustuslain muuttamisjärjestyksestä ja siirtymäsäännöksistä

Valtionpäämies

  • Sveitsin liittoneuvoston eli hallituksen seitsemästä jäsenestä valitaan yksi liittoneuvos vuodeksi kerrallaan liittopresidentiksi.
  • Liitopresidentti hoitaa presidenttivuotenaan myös ministerintehtävänsä. Hän toimii hallituksen kokousten puheenjohtajana.
  • Muodollinen valtionpäämies on koko hallitus, mutta käytännössä presidentti edustaa maata ulospäin. Presidentillä ei ole itsenäisiä valtaoikeuksia eikä kabinettia. 
  • Vuoden 2011 liittoneuvostovaaleissa seuraavan vuoden liittopresidentiksi valittiin Eveline Widmer-Schlumpf (porvarillisdemokraatit BDP).

Parlamentti

Sveitsin parlamentti eli liittokokous (Bundesversammlung) on kaksikamarinen. Alahuone eli kansallisneuvosto (Nationalrat) käsittää 200 yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi valittua edustajaa ja ylähuone (Ständerat) 46 kantonien edustajaa. Nationalrat ja Ständerat ovat tasa-arvoisia ja päätöksiin vaaditaan molempien tuki. Parlamentti kokoontuu yleensä neljä kertaa vuodessa kolmen viikon jaksoissa, vaikka valiokunnat työskentelevät myös istuntokausien välillä. Kansanedustajan tehtävä on osa-aikainen luottamustehtävä, jonka ohella monet parlamentaarikot pitävät aikaisemman ammattinsa ja edustavat vahvasti taloudellisia ja muita intressiryhmiä.
 
Sveitsissä käytiin 23.10.2011 parlamenttivaalit, joissa valittiin sekä Nationalratin että Ständeratin edustajat. Vaaleja leimasi etenkin poliittisen polarisaation pysähtyminen, kansallisoikeisto SVP:n suosion hiipuminen sekä uusien keskustapuolueiden vihreiden liberaalien (GLP) ja porvarillisdemokraattien (BDP) nousu. Kaikki vakiintuneet puolueet menettivät ääniä niin sanotulle uudelle keskustalle. SVP onnistui kuitenkin säilyttämään asemansa suurimpana puolueena. Ständeratiin puolestaan valittiin historiallisen paljon sosiaalidemokraattien (SP) edustajia.

 

 

Sveitsin parlamentti 2011 vaalien jälkeen:

 

  • Kansallisoikeisto SVP (56/5*)
  • Sosiaalidemokraattinen puolue SP (46/11)
  • Liberaalit FDP (30/11)
  • Kristillisdemokraattinen kansanpuolue CVP (28/13)
  • Vihreät GPS (15/2)
  • Vihreät liberaalit GLP (12/2)
  • Porvarillisdemokraatit BDP (9/1)
  • Evankelinen kansanpuolue EVP (2/ -)
  • Ticino League LEGA  (2/ - )

 

*Lisäksi sitoutumaton Thomas Minder toimii osana SVP:n eduskuntaryhmää.


Naiset saivat Sveitsin liittovaltion vaaleissa äänioikeuden vuonna 1971. Naisten äänioikeus kantonien tasolla ulottui koko Sveitsin kattavaksi kuitenkin vasta vuonna 1990.

 

Parlamentin asema on vahva, mutta sitä heikentää kansanäänestysinstituutio. Parlamentti esimerkiksi valitsee hallituksen. Sveitsin politiikkaa leimaa vakaus ja pysyvyyden tavoittelu, ja vanhat ministerit valitaan useimmiten uudelle kaudelle.

 

Sidosryhmien rooli on vahva, sillä suurin osa eri järjestöistä on hyvin edustettuna parlamentissa. Kaikkien vahvimpien alojen työmarkkinajärjestöistä on edustaja parlamentissa ja edustajat voivat olla jopa järjestön puheenjohtaja.

Hallitus

Sveitsin hallitus eli liittoneuvosto (Bundesrat) koostuu seitsemästä ministeristä, joita kutsutaan liittoneuvoksiksi. Parlamentti valitsee hallituksen jäsenet äänestämällä.

 

Lisäksi järjestelmään kuuluu liittokanslerin virka, jossa tällä vaalikaudella jatkaa Corinna Casanova.

 

Pääministeriä ei ole, mutta parlamentti valitsee yhden liittoneuvoksista vuodeksi kerrallaan hoitamaan kiertävää presidenttiyttä. Liittopresidentillä ei ole enemmän valtaa kuin muilla hallituksen jäsenillä, mutta hän edustaa maata ulospäin.

 

Liittoneuvokset eivät ole puolueidensa puheenjohtajia eivätkä välttämättä edes kansanedustajia. Puoluekuri on löyhä. Käytännössä myös hallituksessa edustettujen puolueiden parlamenttiedustajat äänestävät joskus hallituksen yksimielisiä esityksiä vastaan. Usein sanotaan, että Sveitsin todellinen oppositio on kansa ja kansanäänestysinstituutio.
 
Sveitsin poliittista järjestelmää kutsutaan usein konkordanssi-demokratiaksi erotuksena tavanomaisesta parlamentaarisesta demokratiasta. Leimallista tälle hyvin konsensus-henkiselle järjestelmälle on se, että neljä suurinta puoluetta oikealta vasemmalle ovat edustettuina hallituksessa eikä perinteistä oppositiota ole. Hallituksen valitsee parlamentti. Toisen maailmansodan jälkeen vakiintunut malli 2-2-2-1, niin kutsuttu "Zauberformel", jakoi seitsemän hallituspaikkaa suurimpien puolueiden eli vapaamielisten demokraattien, kristillisten, sosiaalidemokraattien ja kansanpuolueen kesken niin, että viimeksi mainitulla oli yksi paikka. Malli ei perustu lakiin vaan pääpuolueiden sopimukseen. Nämä valtasuhteet pätivät tällaisenaan vuoden 2003 vaaleihin asti, jolloin kristilliset joutuivat luovuttamaan toisen hallituspaikkansa suurimmaksi puolueeksi kasvaneelle kansanpuolueelle. Vaalikautena 2008 – 2011 SVP:stä kuitenkin irtautui poliitikoita, jotka muodostivat uuden, porvarillisdemokraattisen puolueen (BDP). Tällöin SVP:lle jäi vain yksi hallituspaikka, sillä ministeri Eveline Widmer-Schlumpf siirtyi BDP:n riveihin. Vuoden 2011 hallitusvaaleissa SVP sai suurimman puolueen asemastaan huolimatta vain yhden edustajapaikan, jolloin puolue julisti konkordanssin särkyneen.

 

Hallituksen kokoonpano kaudelle 2012 - 2015

 

  • Ympäristöministeri Doris Leuthard (CVP, kristillisdemokraatit)
  • Finanssiministeri ja liittopresidentti Eveline Widmer-Schlumpf (BDP, porvaridemokraatit)
  • Puolustusministeri Ueli Maurer (SVP, kansallisoikeisto)
  • Ulkoministeri Didier Burkhalter (FDP, liberaalit)
  • Oikeusministeri Simonetta Sommaruga (SP, sosiaalidemokraatit)
  • Valtionvarainministeri Johann Schneider-Ammann (FDP, liberaalit)
  • Sisäministeri Alain Berset (SP, sosiaalidemokraatit)
  • Liittokansleri Conrina Casanova

 

Viime vuosina hallituksen politiikka on keskittynyt muun muassa seuraaviin teemoihin:
Sveitsin vahvistamiseen liiketoimintapaikkana,
turvallisuuden takaamiseen,
yhteiskunnallisen koheesion parantamiseen,
resurssien kestävään hyödyntämiseen ja
kansainväliseen verkostoitumiseen.

 

Sveitsissä ei ole poliittisesti vaihtuvia virkamiehiä lukuun ottamatta tiedotuspäällikköä.

Sisäpolitiikka

Sveitsi on sisäpoliittisesti suhteellisen vakaa maa, joskin yhä useammin kyseenalaistetaan, kuinka kauan maata voidaan hallita tehokkaasti suoran demokratian keinoin, erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä EU:n vaikutuksen kasvaessa kaikilla politiikan aloilla.

 

Vaikka Sveitsi on perinteisesti poliittisesti tasapainoinen valtio, vuosien 1990–2000-lukujen kehitys polarisoi poliittista kenttää. Keskustan puolueet menettivät kannatustaan ja kansallis-oikeistolainen, EU-vastainen kansallisoikeisto (SVP) nousi maan suurimmaksi puolueeksi. Samalla se veti keskustaa oikealle erityisesti ulkomaalaiskysymyksissä ja vahvisti EU-skeptistä ilmapiiriä. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa kuitenkin polarisaatiokehitys pysähtyi ja uudet keskustapuolueet, vihreät liberaalit (GLP) ja porvarillisdemokraatit (BDP) nousivat vaalivoittajiksi. BDP on SVP:stä kesken viime hallituskauden irtautunut puolue.

 

Vaikka SVP säilytti asemansa suurimpana puolueena, se sai hallitukseen vain yhden ministeripaikan. Puolue piti tätä konkordanssin rikkomisena ja väläytteli mahdollisuutta jäädä kokonaan hallituksen ulkopuolelle. Muut puolueet korostivat konkordanssin merkitsevän yhteistyöhalukkuutta ja maltillisuutta, jota vastaan SVP:n kova retoriikka ja uhkailut sotivat.

 

Sveitsin sisäpolitiikan suurimmat teemat ovat viime aikoina olleet EU:n ja Sveitsin suhteet, kysymykset sosiaalivakuutusten (etenkin eläkkeiden) rahoituksesta ja rahoituksen kestävyydestä, sekä ulkomaalaispolitiikka. Luonnollisesti myös kansainvälinen finanssikriisi sekä sen vaikutukset Sveitsiin, etenkin vahvistuneen frangin ansiosta ovat viime aikoina olleet hyvin paljon esillä.

 

Kansainvälisen painostuksen alla Sveitsi on myöntynyt raottamaan pankkisalaisuuttaan. Sveitsi ilmoitti maaliskuussa 2009 laajentavansa tietojenvaihtoa veroasioissa pankkitalletuksien osalta OECD:n mallisopimuksen 26. artiklan mukaisesti ja luopuvansa eron tekemisestä veronkierron ja veropetoksen välillä ulkomaisten oikeusapupyyntöjen yhteydessä. Hallitus korosti, että pankkisalaisuus säilyy, mutta Sveitsin tulee kaksinkertaistaa verotusta koskevien - uudelleen neuvoteltavien - sopimusten pohjalta antamaan jatkossa virka-apua konkreettisissa perustelluissa yksittäistapauksissa. Vuoden 2011 loppukesästä Sveitsi solmi sekä Saksan, että Iso-Britannian kanssa sopimukset koskien Sveitsiin tallennetun ulkomaalaisomaisuuden verotusta. Näiden sopimusten uskotaan tulevan yhdessä OECD:n normien kanssa vaikuttamaan suuresti tuleviin kahdenvälisiin verotussopimuksiin.

 

Keskustelua ovat herättäneet hiljattain myös ympäristö- ja energia-asiat, arvonlisäveron uudistus ja yksityisen sairausvakuutusjärjestelmän kalleus ja sen tulevaisuus.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Sveitsin ulkopolitiikan kulmakivi – puolueettomuus – määrittää sen kansainvälistä liikkumavapautta. Maa pyrkii hyödyntämään puolueetonta asemaansa hyviä palveluksiaan tarjoten. Lisäksi Sveitsi on mukana monissa erilaisissa demokratia- ja ihmisoikeushankkeissa ympäri maailmaa. Tämäntyyppisen toiminnan se katsoo puolueettomuuden kanssa yhteensopivaksi.

 

Sveitsille on esimerkiksi kertynyt runsaasti kokemusta suojeluvaltiona toimimisesta. Toisen maailmansodan jälkeen Sveitsi edusti parhaimmillaan 35 valtion intressejä maailmalla. Tällä haavaa Sveitsillä on viisi mandaattia: se edustaa USA:ta Kuubassa, Kuubaa USA:ssa, Irania Egyptissä, USA:ta Iranissa sekä Venäjää Georgiassa ja Georgiaa Venäjällä.

 

Kylmän sodan päätyttyä puolueettomuuspolitiikan tulkinta on ollut uudelleenajattelun kohteena Sveitsissä. 

 

Sveitsiläisittäin suuri ulkopoliittinen askel oli maaliskuussa 2002 pidetty kansanäänestys, joka avasi niukalla ääntenenemmistöllä tien maan liittymiselle YK:n jäseneksi. YK:n rauhanturvaoperaatioihin sekä taloudellisiin sanktioihin osallistuminen viestivät siitä, että Sveitsi on luopumassa perinteisestä tiukasta puolueettomuuden tulkinnastaan. Maa on omaksunut aktiivisen roolin YK:n uutena jäsenenä esimerkiksi turvallisuusneuvoston uudistamishankkeissa sekä ihmisoikeusneuvostoa koskevissa neuvotteluissa.

 

Ulkoministeri Calmy-Reyn johdolla maan hallitus on järjestelmällisesti asemoinut ulkopoliittista kurssia kansainvälisempään ja kantaaottavampaan suuntaan. Tästä esimerkkinä ovat Sveitsin tuki Kosovon itsenäistymisessä (varhainen tunnustaminen sekä edustuston avaaminen ensimmäisten joukossa), aktiivisuus Iranin ydinohjelmakysymyksessä ja hiljattain solmittu kaasuntoimitussopimus sekä yhteydenpito Lähi-idän konfliktien eri osapuoliin. Sveitsi toimi myös välittäjänä Georgian ja venäjän välisissä neuvotteluissa, jotka avasivat tien jälkimmäisen WTO-jäsenyydelle. Lisäksi Sveitsi on pyrkinyt tehostamaan yhteyksiään Euroopan ulkopuolelle muun muassa Yhdysvaltojen ja Aasian nousevien talouksien kanssa.

 

Hallituksen tiedotusmateriaalin mukaan Sveitsin keskeisimpiä ulkopoliittisia tavoitteita ovat

 

  • kansojen rauhanomainen yhteiselo,
  • ihmisoikeuksien kunnioittaminen,
  • ympäristöasiat,
  • Sveitsin liiketoiminnan intressien edistäminen ja
  • köyhyyden ja hädän vähentäminen maailmassa.

Järjestöt

Sveitsi on:

  • EFTA:n perustajajäsen vuodesta 1959.
  • OECD:n perustajajäsen vuodesta 1961.
  • Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1963.
  • Etyjin jäsen vuodesta 1973.
    Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon vuonna 1992.
  • WTO:n jäsen vuodesta 1995.
    mukana Naton rauhankumppanuusohjelmassa vuodesta 1996.
  • YK:n jäsen vuodesta 2002.

 

Sveitsi toimii 25 kansainvälisen järjestön isäntämaana. Näistä 22 päämaja Genevessä, kahdella Bernissä ja yhdellä Baselissa.

 

YK:n alaiset kansainväliset järjestöt Sveitsissä, sijainti Genevessä ellei toisin mainita:

 

  • International Bureau of Education/United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization (IBE/UNESCO)
  • International Labour Organization (ILO)
  • International Telecommunication Union (ITU)
  • United Nations Office at Geneva (UNOG)
  • Universal Postal Union (UPU), Bern
  • World Meteorological Organization (WMO)
  • World Intellectual Property Organization (WIPO)
  • World Health Organization (WHO)

 

Muut kansainväliset järjestöt Sveitsissä:

 

  • Advisory Centre on WTO Law (ACWL)
  • Agency for International Trade Information and Cooperation (AITIC)
  • Arbitration and Conciliation Court within the OSCE (OSCE Court)
  • Bank for International Settlements (BIS), Basel
  • European Free Trade Association (EFTA)
  • European Organization for Nuclear Research (CERN)
  • Global Fund to Fight AIDS, Tuberculosis and Malaria (GFATM)
  • Intergovernmental Organization for International Carriage by Rail (OTIF), Bern
  • International Committee of the Red Cross (ICRC)
  • International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies (IFRC)
  • International Organization for Migration
  • International Textiles and Clothing Bureau (ITCB)
  • International Union for the Protection of New Varieties of Plants (UPOV)
  • Inter-Parliamentary Union (IPU)
  • South Centre (SC)
  • World Trade Organization (WTO)

 

Lisäksi Sveitsissä toimii noin 200 kansainvälistä kansalaisjärjestöä (INGO), joilla on neuvontantaja-asema YK:ssa.

Puolustuspolitiikka

Sveitsin puolustuspolitiikan taustalla on pitkä perinne ja miliisiarmeijaan perustuva puolustusjärjestelmä. Puolustuspolitiikan perusteet on määritelty vuoden 2000 valkoisessa kirjassa, jonka päivittämisestä vuonna 2009 päätettiin kesäkuussa 2008. Raportissa todetaan konventionaalisen uhan vähentyneen merkittävästi kylmän sodan päättymisen jälkeen, demokratian leviämisen ja EU:n laajenemisen myötä. Tilalle on tullut uudentyyppisiä uhkia, jotka vaativat uusia ratkaisuja.

 

Miliisiarmeija on edelleen Sveitsin puolustusjärjestelmän perusta, joskin sen käytännön sovellutus muuttuu ajan myötä. Nykyinen ratkaisu Armeija 09/11 merkitsee 120 000 miehen ja naisen miliisiarmeijaa, minkä lisäksi Sveitsillä on noin 20 000 varusmiestä ja -naista sekä 80 000 hengen vahvuinen reservi. Vuosiluokista noin 60 prosenttia suorittaa peruskoulutukset. Määrä laskee vähitellen. Yleensä upseerit pataljoonan komentajan tasolle ovat miliisiupseereja. Peruskoulutus saadaan noin 20 vuoden iässä. Peruskoulutus on 18–21 viikkoa, mihin lisätään 6–7 vuoden aikana 19 päivän jatkokoulutusjaksot. Osa asevelvollisista suorittaa armeijan yhdessä osassa. Tätä mallia pyritään laajentamaan.

 

Sveitsi pystyy vuonna 2011 varustamaan kuusi prikaatia sekä kaksi reserviprikaatia. Sveitsin ilmavoimilla on kaksi hävittäjäkonetyyppiä, Tiger (F-5) ja Hornet (F-18), yhteensä 90 konetta. Tigerin tilalle on jo suunniteltu toista konetyyppiä, mutta päätöstä ei vielä ole tehty. Ehdokkaat ovat Gripen, Rafale ja Eurofighter.

 

Sveitsi voi lainsäädäntönsä perusteella osallistua vain YK:n turvallisuusneuvoston tai Etyjin mandatoimiiin rauhanturvaoperaatioihin. Lisäksi lainsäädäntö edellyttää, että Sveitsi ei osallistu operaatioihin, joihin sisältyy rauhaan pakottamista. Maalla on tällä hetkellä tehtävissä noin 250 miestä ja naista. Suurin operaatio on Swisscoy Kosovossa ja toinen EU:n johtama ALTHEA Bosniassa.

 

Vuonna 2008 liittovaltion budjetista käytetään 8,4 prosenttia puolustukseen. Puolustusmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2006 yksi prosentti.

Kehityspolitiikka

Vuonna 2007 Sveitsin bruttokansantuotteesta 0,37 prosenttia (2 020,5 miljoonaa Sveitsin frangia) käytettiin viralliseen kehitysyhteistyön (ODA). Trendi on laskeva, sillä vuonna 2006 prosenttiosuus oli 0,39 ja 2005 0,44 prosenttia.

 

Sveitsin kehitysyhteistyöstä vastaavat ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluva kehitysyhteistyöosasto (DEZA) sekä kansantalousministeriön alainen talousosasto (SECO)

 

Sveitsin kehitysyhteistyön painopiste on kahdenvälissä projekteissa, mutta multilateraalisen yhteistyön merkitys on kasvussa. Kahdenvälinen kehitysyhteistyö on keskittynyt 14 maahan ja sisältää 7 erityisohjelmaa Lähi-idässä, Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

 

Multilateraalisella tasolla apu kanavoidaan YK:n organisaatioiden, Maailmanpankin ja kehitysaluepankkien sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kautta

 

DEZA:n kautta kanavoidut kehitysyhteistyömäärärahat vuoden 2007 aikana jakaantuivat seuraavasti:

 

  • 30 prosenttia multilateraaliseen apuun,
  • 17 prosenttia Aasiaan,
  • 15 prosenttia Afrikkaan,
  • 10 prosenttia kansalaisjärjestöille,
  • 6 prosenttia Latinalaisen Amerikkaan ja
  • 6 prosenttia Eurooppaan

 

16 prosenttia määrärahoista oli alueellisesti kohdentamatonta.

 

Sveitsi on linjannut työnsä köyhyyden poistamiseksi kehitys- ja siirtymätalousmaissa YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisiksi. DEZA:n listaamat Sveitsin kolme pääasiallista tavoitetta ovat köyhyyden vähentäminen, inhimillisen turvallisuuden lisääminen ja kehitystä edistävä globalisaatio. Näihin tavoitteisiin pyritään alla mainittuihin kymmeneen teemaan keskittyen:

 

  • terveys,
  • maanviljely ja maaseudun kehittäminen,
  • koulutus,
  • työllisyys ja ansiot,
  • vesi,
  • ympäristö,
  • laillisuusperiaate ja demokratia,
  • konfliktien estäminen, kriisinhallinta ja konfliktien jälkeisten tilanteiden hallinta,
  • muuttoliike ja
  • taloudellinen integraatio.

 

 

Lisäksi läpikäyviksi teemoiksi on identifioitu sukupuolten välinen tasa-arvo ja hyvä hallinto. Sveitsi pitää myös tärkeänä  HIV:n ja AIDS:n vastaista työtä.

 

SECO:n tavoitteena on tukea yhteistyömaiden integraatiota maailmantalouteen ja rohkaista näiden kestävää talouskehitystä köyhyyden vähentämiseksi. Tämän nähdään tapahtuvan kilpailukyvyn parantamisen ja liiketoiminnan monialaistumisen, sveitsiläisten ja ulkomaalaisten investointien mobilisoimisen, perusinfrastruktuurin parantamisen sekä vakaiden talousolosuhteiden luomisen kautta. Energiaan, ympäristöön ja ilmastoon liittyvät kysymykset saavat erityishuomiota.

 

SECO:n kautta vuoden 2007 aikana kanavoitujen kehitysyhteistyömäärärahojen käyttö jakaantui seuraavasti:

 

  • 35 prosenttia Afrikkaan,
  • 20 prosenttia Aasiaan,
  • 12 prosenttia Eurooppaan ja
  • 9 prosenttia Latinalaiseen Amerikkaan.

 

24 prosenttia oli alueellisesti kohdentamatonta.

 

Vuodesta  2007 lähtien Sveitsi on myös osallistunut sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseen laajentuneessa EU:ssa (niin kutsuttu laajentumistuki uusille jäsenmaille).

 

KYT-raportti 2007

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeuksien edistäminen on yksi Sveitsin ulkopolitiikan julkilausutuista päätavoitteista.

 

Vuonna 2007 Sveitsi käytti noin 53 miljoonaa frangia toimenpiteisiin rauhan ja ihmisoikeuksien hyväksi. 90 prosenttia tästä jäsentyy viralliseksi kehitysavuksi OECD:n kriteerien mukaan.

 

Määrärahasta 68 prosenttia käytettiin rauhaa edistävään työhön, 17 prosenttia ihmisoikeustyöhön ja 15 prosenttia työhön inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi.

 

Ihmisoikeustyössään Sveitsi keskittyy erityisesti:

 

  • perusoikeuksien edistämiseen,
  • erityisesti haavoittuvien ryhmien suojelemiseen (vähemmistöt, lapset, naiset, vanhukset, ihmisoikeuksien puolustajat, pakolaiset ja vangit) sekä
  • ihmisoikeusnäkökulman huomioimiseen kaikissa ulkopolitiikan toiminnoissa.

 

Vuonna 2007 Sveitsi kävi bilateraalisia ihmisoikeusdialogeja Kiinan, Iranin ja Vietnamin kanssa sekä ihmisoikeuskonsultaatiota Venäjän ja ensimmäistä kertaa Kuuban kanssa.

 

EU-politiikka

EU-politiikka

Sveitsi on Euroopan unionin läheisin naapuri niin maantieteellisessä, kulttuurisessa kuin taloudellisessakin mielessä. Sveitsin ja EU:n suhteet perustuvat laajaan sopimusverkostoon, jonka pohjana on vuoden 1972 vapaakauppasopimus sekä bilateraalissopimuspaketit I ja II.

 

Sveitsi haki EU:n jäsenyyttä vuonna 1992, mutta jäädytti jäsenyyshakemuksen kansan äänestäessä samana vuonna ETA-jäsenyyttä vastaan. Jäsenyyden hylkäämisen jälkeen Sveitsin tavoitteena on ollut saavuttaa pääsy sisämarkkinoille kahdenkeskeisten neuvottelujen kautta. Samaan aikaan Sveitsi on pyrkinyt säilyttämään tietyt suhteelliset edut, kuten pankkisalaisuuden ja siihen liittyvän rajallisen oikeudellisen yhteistyön, heikomman vientikontrollin, tietyt verojärjestelmät ja löyhemmän kilpailulainsäädännön.


Sveitsin liittohallitus julkaisi kesäkuussa 2006 Sveitsin ja EU:n välisiä suhteita käsittelevän raportin (Europe Report), jonka eri skenaariovaihtoehdoista hallitus on päättänyt jatkaa nykyistä bilateraalilinjaa EU-suhteissaan.

 

Sveitsin parlamentti hyväksyi ennen joulua 2004 kaikki yhdeksän niin kutsuttuihin bilateraali II -neuvotteluihin sisältynyttä sopimusta, jotka käsittävät yhteistyön ympäristön suojelussa, audiovisuaalisten tuotteiden alalla sekä tilastoyhteistyössä, Sveitsiin eläkkeelle siirtyneiden EU-virkamiesten verottamistavan, jalostettujen maataloustuotteiden kaupan, yhteistyön koulutuksen ja nuorisovaihdon alalla, korkotulojen verotuksen, Sveitsin liittymisen Schengenin ja Dublinin sopimuksiin sekä petosten torjuntaan välillisessä verotuksessa.
Liittyminen Schengen/Dublin-sopimukseen hyväksyttiin kansanäänestyksessä kesäkuussa 2005. Sveitsi liittyi Schengeniin maantieliikenteen osalta joulukuussa 2008. Lentoliikenteen osalta liittyminen tapahtui maaliskuussa 2009.

 

Osana Sveitsin ja EU:n niin kutsuttua I-bilateraalipakettia Sveitsi onnistui neuvottelemaan vapaan liikkuvuusvaatimuksen toimeenpanoon vaiheittaisen ratkaisun, johon liittyy uudelleenharkintamahdollisuus seitsemän vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen. Sopimuksen mukaan Sveitsin on ilmoitettava 31.5.2009 mennessä, jatkuuko vapaa liikkuvuus sen jälkeen vai ei. Siltä varalta, että Sveitsi yksipuolisesti sanoisi irti tämän osan bilateraalipaketista, EU vaati sopimukseen ns. giljotiiniklausuulin, jonka mukaan paketin kaikki muutkin sopimukset (tekniset kaupanesteet, hankinnat, osia maataloussopimuksesta jne.) voidaan purkaa kuuden kuukauden päästä, jos Sveitsi ei jatka vapaata liikkuvuutta koskevaa sopimusta.
Kansanäänestyksessä helmikuussa 2009 kansa päätti selvin numeroin vapaan liikkuvuuden jatkamisesta sekä sen laajentamisesta koskemaan Bulgariaa ja Romaniaa.

 

Biometristen passien käyttöönottamisesta järjestettiin kansanäänestys 17. toukokuuta 2009. Niukalla 50,1 prosentin enemmistöllä kansa äänesti uusien passien puolesta. Äänestys koski Sveitsin Schengen-jäsenyyttä laajemminkin, sillä mikäli Sveitsi ei olisi kyennyt ottamaan biometrisiä passeja käyttöön 21.10.2010 mennessä, olisi sen koko Schengen-jäsenyys vaarantunut.

 

Lisäksi EU:n ja Sveitsin välillä avoimena on edelleen kysymys kantonien liberaalista verotuskäytännöstä. Sveitsi on asettanut työryhmän pohtimaan verouudistuksen seuraavaa vaihetta, jossa myös kantonien verotuskysymykseen voitaisiin ottaa kantaa.

 

Sveitsin ja EU:n välillä on käynnissä myös useita vähemmän poliittisia sopimusneuvotteluja ja yhteistyöhankkeita energiapolitiikan (sähkösopimus), päästökaupan, kriisinhallinnan, tiedeyhteistyön ja terveyspolitiikan aloilla.

 

Euroopan unioni korostaa EU:n ja Sveitsin välisessä suhteessa sitä, että tällä hetkellä on tärkeää keskittyä jo tehtyjen sopimusten toimeenpanemiseen ja yhteensovittamiseen sen sijaan, että järjestettäisiin uusi kahdenkeskinen sopimuskierros.

 

Euroopan unionin komissio avasi delegaationsa Sveitsin pääkaupungissa Bernissä huhtikuussa 2007.

 

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Kansantalouden rakenne

Sveitsi on leimallisesti palveluyhteiskunta, sillä palvelut edustavat Sveitsissä jo 71 prosenttia kokonaistuotannosta. Teollisuuden osuus on 28 prosenttia ja maa- ja metsätalouden osuus 1 prosentti.
 
Pienet ja keskisuuret yritykset dominoivat yrityskenttää. Ne edustavat 99,6 prosenttia yksityisen sektorin yrityksistä ja työllistävät kaksi kolmasosaa työntekijöistä.
 
Sveitsi on merkittävä kansainvälinen finanssikeskus. Tämän taustalla voidaan nähdä monta syytä, kuten Sveitsin keskeinen sijainti Euroopan keskellä, poliittinen vakaus, matala inflaatio, hyvin kehittyneet rahoituspalvelut sekä pankkisalaisuus, johon tosin on kohdistunut voimakkaita muutospaineita viime vuosina.
 
BKT oli vuonna 2009 käyvin hinnoin 535,6 miljardia frangia (354,7 miljardia euroa). Käyvin hinnoin henkeä kohti noin 68 813 frangia (45 572 euroa). Vuonna 2010 bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan 1,4 prosenttia ja vuonna 2011 edelleen 1,6 prosenttia edellisestä vuodesta. 
 
Hintataso on Sveitsissä korkea verrattuna muihin korkean tulotason maihin. Hinnat ovat kuitenkin nousseet viime vuosien aikana hitaasti.
 
Kuluttajahintaindeksin muutoksena mitattu inflaatio oli -0,5 prosenttia vuonna 2009 ja 2,4 prosenttia vuonna 2008. Sveitsin valtiollisen tilastokeskuksen ennustuksen mukaan kuluttajahinnat nousevat 0,8 prosenttia vuonna 2010 ja 0,7 prosenttia vuonna 2011.
 
Sveitsin vaihtotase on jo pitkään ollut ylijäämäinen palvelutaseen ja pääomakorvausten taseen ylijäämien vuoksi. Vaihtotaseen ennustetaan pysyvän lähivuosina selvästi ylijäämäisenä.
 
Liittovaltio on budjetoinut vuodelle 2010 58,13 miljardin frangin tulot ja 60,52 miljardin frangin menot eli 2,03 miljardin frangin alijäämän.
  
Sveitsissä on matalat korot sekä joustavat työmarkkinat. Monet talouden toimialat ovat kuitenkin kartellisoituneet ja kotimainen kilpailu on epätäydellistä.

Talouden kehitys

Taloustilanne heikkeni Sveitsissä selvästi vuonna 2009. Kokonaistuotanto pieneni edellisvuodesta ja työttömyys kääntyi nousuun. Kansainvälisen talouskriisin vaikutukset Sveitsiin ovat kuitenkin jääneet vähäisemmiksi erityisesti muihin EU-maihin verrattuna. Työllisyystilanne ja tuotanto ovat parantuneet nopeasti vuoden 2009 aallonpohjasta.


Maailmanlaajuinen finanssikriisin johdosta myös Sveitsissä ryhdyttiin taloutta elvyttäviin toimenpiteisiin. Sveitsissä laadittiin kolme elvytyspakettia, joiden yhteenlaskettu suuruus oli 2,35 miljardia frangia (noin 1,56 miljardia euroa). Valtio tuki myös UBS-pankkia noin 6 miljardilla frangilla vuoden 2008 lopussa. Sveitsin keskuspankki laski maaliskuussa 2009 ohjauskorkoaan ja ryhtyi valuuttamarkkinatoimenpiteisiin frangin heikentämiseksi erityisesti suhteessa euroon. Näillä toimenpiteillä tuetaan erityisesti Sveitsin vientiteollisuutta, josta suuri osa suuntautuu euroalueen maihin. Keskuspankin euromääräisiä valuuttavarantoja onkin kasvatettu ennätyksellisen suuriksi, noin 150 miljardiin frangiin (tilanne toukokuussa 2010). 

 

Vuonna 2009 työttömyys oli 3,7 prosenttia.  Työttömyyden odotetaan nousevan vuoden 2010 aikana 3,9 prosenttiin. Työllisyyden ennustetaan kuitenkin parantuvan selvästi vuoden 2011 aikana. Sveitsin valtion suhdanneasiantuntijaryhmä ennustaa työttömyyden vähentyvän 3,7 prosenttiin vuonna 2011.
  
Maaliskuussa 2009 Sveitsi antoi pankkisalaisuudessa periksi kansainväliselle painostukselle ja sitoutui julkilausumassaan OECD:n mallisopimuksen mukaiseen tietojenvaihtopolitiikkaan veroasioissa. OECD olisi muuten voinut siirtää Sveitsin niin kutsutulle yhteistyökyvyttömien maiden mustalle listalle.  Sveitsi sijoitettiin huhtikuussa 2009 OECD:n listauksessa niin kutsutulle harmaalle listalle sellaisten maiden joukkoon, jotka ovat sitoutuneet parantamaan pankkitoimintansa läpinäkyvyyttä, mutta eivät ole vielä toteuttaneet tätä käytännössä. Sveitsi ilmoitti, että OECD:n vaatimusten mukaista tietojenvaihtopolitiikkaa sovelletaan valtiokohtaisesti neuvoteltavien kahdenvälisten sopimusten kautta. 


Syyskuussa 2009 Sveitsi oli allekirjoittanut 12 OECD:n mallisopimuksen mukaista verosopimusta, ja maa poistettiin harmaalta listalta. Tällaisia kaksoisverotuksen välttäviä sopimuksia on sittemmin allekirjoitettu 14 valtion kanssa. Ensimmäiset 10 näistä sopimuksista (ml. Suomen kanssa tehty) on parlamenttikäsittelyssä kesäistuntokaudella 2010. Kaikkiin sopimuksiin liittyy fakultatiivisen kansanäänestyksen mahdollisuus, joten on epävarmaa, milloin Sveitsin ensimmäiset OECD:n kriteerien mukaiset verosopimukset tulevat voimaan.  

Talouden kansainvälistyminen

Sveitsin sijoittuu kärkisijoille kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Maailman talousfoorumin (WEF) syksyn 2009 vertailussa Sveitsin yleinen kilpailukykyindeksi oli kaikkein korkein 133 maan joukossa. Kansainvälisen liikkeenjohdon koulutuskeskuksen IMD:n kevään 2010 vertailussa Sveitsi oli neljäs 58 maan joukossa.

 

Maan vienti asukasta kohden, investoinnit ulkomaille ja ulkomailta sekä myönnettyjen patenttien suhteellinen määrä kuuluvat maailman huippuluokkaan.
 
Ulkomaiset suorat sijoitukset Sveitsiin vuonna 2007 olivat yhteensä 37,99 miljardia frangia. Ulkomaille tehdyistä sijoituksista saatavat tulot ovat selkeästi suuremmat kuin ne tulot, joita Sveitsiin tehdyistä sijoituksista siirtyy puolestaan ulkomaille.
 
Kemikaaliteollisuus oli ensimmäinen ala, joka alkoi perustaa tytäryhtiöitä ulkomaille. Nykyään myös monen kansainvälisen yrityksen pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Liikevaihdoltaan Sveitsin suurin yritys on Nestlé, joka on myös maailman suurin elintarvikealan yritys. Koska Sveitsin sisämarkkinat ovat pienet, on talous keskittynyt massatuotantoa enemmän arvokkaiden ja korkealaatuisten yksilötuotteiden tuottamiseen ja kehittämiseen.
 
Suurimpia sveitsiläisiä yrityksiä ovat

 

  • Nestlé, elintarvikeyritys,
  • Glencore, hyödykkeiden ja raaka-aineiden välittäjä,
  • Novartis, lääkefirma,
  • Roche, terveydenhoitoalan yritys,
  • ABB, sähkövoima- ja automaatioteknologiayhtymä ja
  • Adecco, henkilöstöpalveluyritys.


 
Tunnetuimpia sveitsiläisiä tuotemerkkejä ovat

 

  • Emmentaler- ja Gruyère-juustot,
  • Mövenpick-jäätelöt,
  • Omega-kellot,
  • Rolex-, Swatch-, TAG Heuer - ja Tissot-kellot,
  • Lindt & Sprüngli - ja Toblerone-suklaat ja
  • Victorinox-linkkuveitset.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Sveitsin ulkomaankauppa

Sveitsin ulkomaankaupasta noin 80 prosenttia keskittyy Eurooppaan. Sveitsin suurimmat kauppakumppanit ovat Saksa, Ranska, USA, Italia, Iso-Britannia ja Alankomaat. Ulkomaankaupan osuus Sveitsin kokonaistuotannosta on maailman korkeimpia. Maailmankaupassa Sveitsillä on noin yhden prosentin osuus.

 

Sveitsin ulkomaankauppa on ollut ylijäämäistä viimeisten vuosien aikana. Vuoden 2009 ylijäämä oli 3,7 prosenttia. Sveitsi vei vuonna 2009 ulkomaille tavaraa 180,3 miljardin Sveitsin frangin arvosta. Tuonti oli 160,1 miljardia frangia.

 

Vuosi 2009 oli Sveitsin ulkomaankaupan osalta varsin synkkä sillä vienti väheni 12,6 prosenttia. Metalliteollisuudessa koettiin jyrkin viennin pudotus: 31,4 prosenttia. Tuonti Sveitsiin pieneni 14,3 prosenttia. Energiantuonti frangeissa mitattuna väheni eniten, energian hintojen pudottua voimakkaasti.


Tärkeimmät vientituotteet, jotka menevät pääasiassa Euroopan unionin alueelle, ovat

 

  • kemialliset aineet ja tuotteetkoneet ja laitteet,
  • kellot,
  • hienomekaaniset koneet ja
  • korut.

 

Pääasiallisia palveluita ovat

 

  • vakuutukset,
  • pankit,
  • kulutushyödykkeiden kaupankäynti ja
  • turismi.

Juomien vienti on ohittanut vuoden 2006 jälkeen voimakkaan kasvun ansiosta suklaan ja juuston viennin. Vuonna 2009 juomia vietiin Sveitsistä 1 562 miljoonalla frangilla, kun taas suklaata vietiin 743 miljoonan ja juustoja 567 miljoonan frangin edestä.

Suomen ja Sveitsin kauppasuhteet

Suomi vie Sveitsiin lääke- ja farmaseuttisia valmisteita, viestintätekniikkaa, paperialan tuotteita, koneita ja laitteita, rautaa ja terästä sekä muita metalleja. Sveitsi tuo Suomeen puhdistus- ja hajuaineita, lääkevalmisteita ja farmaseuttisia tuotteita, koneita ja laitteita, kojeita ja mittareita, valokuvauskojeita ja -tarvikkeita sekä kelloja. Vuonna 2009 Suomen vienti Sveitsiin oli 525 miljoonaa euroa ja tuonti 471 miljoonaa euroa. Suomen kauppatase oli tällä tavalla 53 miljoonaa euroa ylijäämäinen.

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Sveitsin väkiluku on 7 606 473 (2009) ja väestöntiheys on 178 henkeä/km².

 

Väestönkasvu oli 0,329 prosenttia vuonna 2008. Imeväiskuolleisuus on 0,434 prosenttia. Naisten odotettu elinikä on 83,7 vuotta ja miesten 78,6 vuotta. 

 

Nykyään suurin osa sveitsiläisistä asuu kaupunkialueilla. Noin kolmasosa väestöstä asuu viiden suurimman kaupungin taajama-alueella, kolmasosa muilla kaupunkialueilla ja kolmasosa maaseudulla. Sveitsiläiset kaupungit ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, sillä vain 16 kaupungissa on enemmän kuin 30 000 asukasta.

 

Sveitsin viisi suurinta kaupunkia vuoden 2006 asukasluvuin ovat

 

  • Zürich 350 100,
  • Geneve 178 600,
  • Basel 163 100,
  • Bern 122 400 ja
  • Lausanne 118 000 asukasta.

 

Sveitsissä pysyvästi asuvasta väestöstä on ulkomaalaisia yli 20 prosenttia eli noin 1,7 miljoonaa henkilöä. Suurimmat maahanmuuttajaryhmät tulevat Italiasta, entisen Jugoslavian alueelta, Portugalista, Saksasta ja Espanjasta. 

 

Ulkomaalaisten osuus lasten keskuudessa on vielä keskimääräistä ulkomaalaisten osuutta suurempi. Väestölaskennan mukaan 25,8 prosentilla alle kuusivuotiaista lapsista ei ole Sveitsin kansalaisuutta. Noin viidesosa Sveitsissä syntyneiden lasten vanhemmista ainakin toinen on ulkomaalainen.

 

Sveitsiläisiä asuu ulkomailla noin 10 prosenttia. Suurin osa ulkomaille muuttavista sveitsiläisistä kuitenkin muuttaa pois vain väliaikaisesti. Vuoden 2007 lopussa ulkomailla asui noin 668 000 muuton rekisteröinyttä sveitsiläistä. Suurin osa näistä asui Ranskassa, jonka jälkeen seuraavaksi suurimmat muuttokohteet ovat Yhdysvallat ja Saksa. Ulkomailla asuvia sveitsiläisiä kutsutaan nimellä "viides Sveitsi" muiden neljän tarkoittaessa maan neljää kielialuetta.

 

Yhä suurempi osa sveitsiläisistä asuu yksin. Noin 35 prosenttia kotitalouksista on yhden henkilön kotitalouksia. Avioliittojen määrä on laskenut hieman viimeisen kymmenen vuoden aikana samalla kun avioerojen määrä on noussut. Naiset saavat ensimmäisen lapsensa keskimäärin juuri ennen 30 ikävuotta.

 

Uskonto

Sveitsin väestöstä on roomalaiskatolisia 41,8 prosenttia, protestantteja 35,3 prosenttia, muslimeja 4,3 prosenttia, ortodokseja 1,8 prosenttia ja muita kristittyjä 0,4 prosenttia.

 

Sveitsissä ei ole valtionkirkkoa.

 

Protestanttisella ja roomalaiskatolisella kirkolla katsotaan olleen merkittävä asema modernin Sveitsin rakentamisessa. Viime vuosina kristillisiin kirkkoihin kuuluvien määrä on vähentynyt ja maa on maallistunut. Toisaalta maahanmuuton seurauksena muihin uskontokuntiin kuuluvien, kuten islaminuskoisten, määrä on lisääntynyt.

Kielet

Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa, ranska, italia ja retoromania. Äidinkielenään saksaa puhuu 63,9 prosenttia, ranskaa 19,5 prosenttia, italiaa 6,6 prosenttia ja retoromaniaa 0,5 prosenttia väestöstä. Muita kieliä eli lähinnä englantia puhuvia on 9,5 prosenttia väestöstä. Saksankielisten sveitsiläisten äidinkieli ei ole kuitenkaan perinteinen kirjasaksa vaan erityinen murre, jota kutsutaan sveitsinsaksaksi.

 

Viralliset kielet ovat jakautuneet enimmäkseen maantieteellisille alueille (esimerkiksi saksankielinen Sveitsi pohjoiseen), joilla on kaikilla myös oma kulttuurinsa, joka on saanut vaikutteita naapurimaista (esimerkiksi ranskankielisen alueen kulttuuriin on vaikuttanut naapurimaa Ranskan kulttuuri). Siksi ei myöskään voida puhua yhdestä yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista.

 

Lapset opiskelevat koulussa äidinkielensä lisäksi myös vähintään jotakin toista maan virallisista kielistä. Monet pystyvät siten kommunikoimaan vähintään kahdella maan kielellä. Tämän lisäksi etenkin saksankieliset sveitsiläiset osaavat englantia yleensä hyvin. Etenkin suurimmissa kaupungeissa pärjää hyvin englannilla.

Oikeusjärjestelmä

Sveitsissä kansainvälinen oikeus, kansainväliset sopimukset mukaan lukien, ovat normihierarkiassa etusija-asemassa liittovaltion oikeuteen nähden. Liittovaltion oikeus taas on hierarkisesti kantonien oikeuden yläpuolella.

 

Sveitsin suora demokratia, erityisesti kansalaisaloiteinstituutio, voi tosin johtaa potentiaalisiin normiristiriitoihin valtionsisäisen ja kansainvälisen oikeuden välillä. Tuoreena esimerkkinä mainittakoon ihmisoikeusjärjestöjen kritisoima kansalaisaloite, niin kutsuttu Verwahrungsinitiative, jonka mukaan erityisen vaarallisia väkivaltarikollisia voidaan pitää vangittuna määräämättömän ajan myös sen jälkeen, kun he ovat kärsineet tuomionsa. Eräs äiti, jonka tyttären elinkautisvanki lomallaan murhasi, aloitti 1990-luvun alussa kansanäänestyskampanjan, joka johti lopulta vuonna 2004 perustuslain uuteen artiklaan 123 a. Tämä artikla mahdollistaa erityisen vaarallisten väkivaltarikollisten vangitsemisen määräämättömäksi ajaksi. Hallitus ja parlamentti olivat suositelleet ehdotetun uuden artiklan hylkäämistä vedoten ristiriitaan kansainvälisen oikeuden kanssa. Koska kansa oli kuitenkin hyväksynyt uuden artiklan kansanäänestyksessä, tuli hallituksen ryhtyä rikoslain uudistamiseen perustuslain muutoksen konkretisoimiseksi. Tarvittavat muutokset ovat tulleet rikoslaissa voimaan 1. elokuuta 2008. Soveltamiskäytäntö tulee aikanaan näyttämään, aktualisoituuko normiristiriita. Sveitsi on hyväksynyt Euroopan Neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen toimivallan, joten EN:n ihmisoikeussopimuksen mahdolliset loukkaukset Sveitsin oikeusjärjestelmässä voidaan saattaa ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistaviksi. 

 

Alkuperäiseen, vuodelta 1848 peräisin olevaan perustuslakiin tehtiin kokonaisuudistus, joka tuli voimaan vuonna 2000.

 

Sveitsin korkein oikeus on Lausannessa. Oikeudessa on 38 tuomaria ja 31 osa-aikaista tuomaria. Korkein oikeus käsittelee muutosvaatimuksia, ja sen tehtävänä on varmistaa, että liittovaltion lakia sovelletaan yhtäläisesti koko maassa.

 

72 tuomaria työllistävän liittovaltion hallintotuomioistuimen tehtävänä on ratkaista julkisoikeudellisia riitoja. Joissakin tapauksissa liittovaltion hallintotuomioistuimen päätöksistä voidaan valittaa korkeimpaan oikeuteen. Kuitenkin yli puolessa tapauksista se antaa tuomion viimeisenä tai ainoana tuomioistuimena.

 

Rikosasioita käsitellään ensimmäisenä asteena kantonien tuomioistuimissa. (Kantonista riippuen ensin esimerkiksi Bezirksgericht/Kreisgericht ja sen jälkeen Obergericht.) Liittovaltion rikostuomioistuin on konfederaation yleinen rikostuomioistuin, joka istuu tuomiot liittovaltion korkeimman oikeuden ensimmäisenä asteena. Se on itsenäinen päätöksissään mutta korkeimman oikeuden hallinnollisen valvonnan sekä tuomareiden valitsevan parlamentin alainen. Tuomioistuin on jaettu kahteen rikosistuntosaliin ja eri asioita käsittelevään kahteen valitusistuntosaliin.

 

Liittovaltion vakuutusoikeus Luzernissa muodostaa hallinnollisesti korkeimmasta oikeudesta irrallisen tuomioistuimen. Sen 11 korkeimman oikeuden tuomaria ja 11 varajäsentä  ovat vastuussa sosiaalivakuutuslain soveltamisesta.

 

Korruptio

 

Sveitsi sijoittui Transparency Internationalin vähiten korruptoituneiden maiden listalla vuonna 2007 sijalle 7 ja alueellisen listan sijalle 5. Sveitsin CPI (Corruption Perceptions Index) oli 9,0. (vertaa Suomen CPI 9,4.) Vuonna 2008 Sveitsi ja Suomi jakoivat vähiten korruptoituneiden maiden listalla sijan 5 ja alueellisella EU- ja muiden Länsi-Euroopan maiden listalla sijan 3. Molempien CPI oli 9,0.

 

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Sveitsissä on yleinen oppivelvollisuus ja koulutuksen voidaan katsoa olevan korkeatasoista. Koulutoimi on kantonien vastuulla eikä yhtenäistä koulujärjestelmää siten ole. Kantonit myös rahoittavat kouluja suurimalta osin. Toukokuussa 2006 hyväksyttiin uusi laki, jonka tarkoituksena on parantaa koordinaatiota kantonien koulujärjestelmien yhteensopivuuden parantamiseksi. Se vahvistaa liittovaltion toimivaltaa koulutusasioissa, mikäli kantonit eivät pääse yksimielisyyteen koulutuksen harmonisoinnista. Sveitsillä ei ole opetusministeriä. 

 

Yliopistot ovat siirtymävaiheessa kohti kaksivaiheista kandidaatti- ja maisteritutkinnoista koostuvaa Bologna-järjestelmää. Siirtymän tulisi olla täydellisesti valmis vuoteen 2010 mennessä.

 

Yksityiskoulut toimivat pääpiirteittäin kantonin julkisen koulujärjestelmän mukaisesti. Monet niistä ovat erikoistuneet Sveitsissä yleisen käytännön mukaisesti eri alojen ammattiopetukseen.

Korkeakoulut

Sveitsissä on mahdollisuus akateemisen tutkinnon suorittamiseen 12 oppilaitoksessa. Sveitsin saksankielisessä osassa on viisi yliopistoa. Yliopistokaupunkeja ovat Basel, Bern, Zürich, Luzern ja St. Gallen. Ranskankielisellä alueella sijaitsevat yliopistot Genevessä, Lausannessa ja Neuchâtelissa. Fribourgin yliopisto on kaksikielinen eli saksan- ja ranskankielinen. Lisäksi italian kielisessä Ticinossa on yksi yliopisto. Liittovaltion teknillisiä korkeakouluja on kaksi, joista toinen on Zürichissä (ETHZ) ja toinen Lausannessa (EPFL). Kahta liittovaltion teknillistä korkeakoulua sääntelee keskushallinto, ja muita niin sanottuja tavallisia yliopistoja säännellään asianomaisen kantonin tasolla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Sveitsissä kantonit rahoittavat yliopistot ja korkeakoulut. Ainoita poikkeuksia ovat Lausannen ja Zürichin teknilliset korkeakoulut, jotka ovat liittovaltion vastuulla.

 

Zürichin yliopisto on 24 000 opiskelijallaan Sveitsin suurin yliopisto, ja se kuuluu Euroopan johtaviin tutkimusyliopistoihin. Zürichin teknillinen korkeakoulu ETHZ on arvostettu oppilaitos, joka on listattu maailman parhaimpiin tutkimus- ja opetusyliopistoihin. Geneven yliopisto on Sveitsin toiseksi suurin yliopisto, jolla niin ikään on hyvä kansainvälinen maine. Myös Lausannessa sijaitseva liittovaltion teknillinen yliopisto EPFL on kansainvälisesti korkeasti rankattu yliopisto, joka on myös tunnustettu "maailman kansainvälisimmäksi yliopistoksi".

 

Yliopistot perivät lukukausimaksuja, mutta maksut eivät kansainvälisesti verrattuina ole suuria.

 

Lisätietoja:

 

 

 

Sveitsin yliopistot ovat hyvin kansainvälistyneitä. Opiskelijoista yli 20 ja professoreista jopa yli 40 prosenttia on ulkomaalaisia.

 

Kansainvälisyydestä kertoo myös se, että Sveitsiin tulee opiskelemaan enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita kuin Sveitsistä lähtee ulkomaille sveitsiläisiä opiskelijoita.

 

Ammattikorkeakoulujärjestelmä perustettiin vuonna 1993. Suurinta osaa ammattikorkeakouluista ohjataan liittovaltion tasolla.

 

30 prosentilla 25–64-vuotiaista sveitsiläisistä on joko akateeminen tai ammattikorkeakoulututkinto (Suomessa vastaava luku on 38 prosenttia). Tällä prosenttimäärällä Sveitsi sijoittuu Euroopan unionin 27 maan keskiarvon yläpuolelle ennen Ranskaa ja Saksaa mutta Itävallan, monen Pohjoismaan, USA:n, Japanin, Islannin ja Kanadan jälkeen.  

 

27 sveitsiläistä on voittanut Nobelin palkinnon, heidän joukossaan Zürichin korkeakoulussa opiskellut Albert Einstein.

Yhteiskuntaolot

Yhteiskuntaolot

Sveitsin elintaso on korkea. Bruttokansantuote henkeä kohti on maailman korkeimpia. BKT on käyvin hinnoin 508,2 miljardia frangia (309,4 miljardia euroa) vuonna 2007. BKT henkeä kohti käyvin hinnoin on noin 67 310 frangia (eli 40 980 euroa) vuonna 2007. Vuonna 2009 bruttokansantuotteen odotetaan laskevan 2,4 prosenttia ja vuonna 2010 vielä 0,1 prosenttia edellisestä vuodesta. 

 

Sveitsin työttömyysaste on hyvin alhainen. Se oli jopa alle yhden prosentin lähes koko ajan toisesta maailmansodasta alkaen 1990-luvun alkuun asti. Työttömyystilanne muuttui kuitenkin vuonna 1991, jolloin myös Sveitsin talous ajautui lamaan. Kokonaistuotannon supistuminen 1990-luvun alussa ja sen jälkeinen hidas kasvu vuosikymmenen puolivälissä aiheuttivat työttömyysasteen nousun 5,2 prosenttiin vuonna 1997. Talouskasvun kiihtyminen vuosikymmenen loppupuolella laski kuitenkin työttömyysasteen 1,7 prosenttiin vuonna 2001.

 

Työttömien osuus Sveitsin työvoimasta oli 3,3 prosenttia vuonna 2006 ja 2,8 prosenttia vuonna 2007. Vuonna 2008 työttömyys oli noin 2,6 prosenttia. Työttömyyden odotetaan kuitenkin nousevan vuoden 2009 aikana 3,8 prosenttiin saavuttaakseen huippunsa eli yli 200 000 työtöntä vuonna 2010, jolloin työttömiä olisi arvoiden mukaan jopa 5,5 prosenttia väestöstä. Viimeksi työttömyys on ollut niin korkea vuonna 1997.

 

Kun kokonaistyöttömyysate vuonna 2007 oli 2,8 prosenttia, oli miesten työttömyysaste 2,6 prosenttia ja naisten 3,0 prosenttia. 18,6 prosenttia kaikista työttömistä oli pitkäaikaistyöttömiä. Työttömyysaste vähän koulutettujen, nuorten (15–24-vuotiaiden), ulkomaalaisten (erityisesti vähän koulutettujen) sekä saksankielisen alueen ulkopuolella asuvien keskuudessa säilyy edelleen suhteellisesti korkeana muihin väestoryhmiin verrattuna.

 

Työvoima

Työllisiä oli maa- ja metsätalouden ulkopuolella keskimäärin 3,85 miljoonaa vuonna 2006 Sveitsin keskuspankin mukaan. Palvelusektorin työvoima oli 2,81 miljoonaa ja valmistusteollisuuden työvoima 700 000 henkeä.

 

Sveitsiläinen työvoima on yleensä hyvin koulutettua ja ammattitaitoista. Maan palkkataso on korkea, mutta minimipalkkaa ei ole säädetty. Joillakin työaloilla on pulaa koulutetuista työntekijöistä. Noin kolmannes työvoimasta kuuluu ammattiliittoihin. Lakot ovat harvinaisia.

 

Yksityisyrittäjien määrä on pysynyt kutakuinkin vakaana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2007 yksityisyrittäjien määrä oli 14 prosenttia koko työvoimasta. Vuonna 1997 yksityisyrittäjien osuus työvoimasta oli 15 prosenttia.

 

Ulkomainen työvoima on tärkeä osa Sveitsin työmarkkinoita ja heitä on erityisesti teollisuuden alalla. Heidän osuutensa työvoimasta on 26 prosenttia. Lähes kaksi kolmasosaa (eli vuonna 2007 64 prosenttia) ulkomaalaisista työntekijöistä on EU- tai Efta- maiden kansalaisia. Eteläeurooppalaiset ovat suurin ulkomaalaisten työntekijöiden ryhmä, sillä heitä on 37 prosenttia. Seuraavaksi eniten eli 25  prosenttia tulee Pohjois- ja Länsi-Euroopasta. 23 prosenttia tulee Länsi-Balkanin maista tai Turkista. 

 

Keskipalkka koko Sveitsissä vuonna 2007 oli 5 674 sveitsin frangia kuukaudessa.

 

Vuonna 2005 köyhyysrajan kansallinen keskiarvo oli 2 200 sveitsin frangia yhdelle ihmiselle ja 4 600 frangia kahdelle aikuiselle ja kahdelle alle 16-vuotiaalle lapselle. Nämä luvut ovat tosin teoreettisia, sillä niissä lasketaan kaikkien 26 kantonin köyhyysrajat. Kaikkien niiden henkilöiden, jotka ovat 20–59-vuotiaita ja jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot sosiaalivakuutusten ja verojen vähennysten jälkeen laskee alle köyhyysrajan, katsotaan olevan köyhiä. Köyhään kansanosaan kuuluu noin 360 000 20–59-vuotiasta henkilöä eli 8,5 prosenttia väestöstä.

 

Eläkejärjestelmä

Sveitsiläisessä eläkejärjestelmässä on kolme osaa. Ensimmäiseen osaan kuuluu yleinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus (AHV) sekä yleinen työkyvyttömyysvakuutus (IV). Toinen eläkejärjestelmän osa tarkoittaa eläkekassaa (PK) eli työeläkettä. Kolmas osa on vapaaehtoinen, yksityinen eläkevakuutus.

 

Niin kutsuttu AHV on Sveitsin eläkejärjestelmän ensimmäinen pilari, joka on pakollinen kaikille sveitsiläisille ja sen turvin saa minimieläkkeen.

 

1. Ensimmäisen pilarin lakisääteinen vanhuus- ja perhe-eläkevakuutus sekä työkyvyttömyysvakuutus kattavat kaikki maassa asuvat tai työskentelevät. Nämä eläkkeet rakentuvat kahdesta osasta siten, että niihin kuuluu ensinnäkin kiinteä osa ja tämän lisäksi työtuloihin perustuva ansiosidonnainen osa. Siten eläkkeeseen sisältyy sekä vähimmäisturva että yleensä myös työeläketurva. Oikeus eläkkeen saamiseen edellyttää vakuutusmaksujen maksamista määrätyltä vähimmäisajalta, mutta se ei tarkoita sitä, että koko eläke olisi työntekoon sidottua, sillä vakuutusmaksut peritään jokaiselta maassa asuvalta riippumatta siitä, onko hänellä töitä vai ei.

 

2. Sveitsin eläkejärjestelmän toisen osan työnantajakohtaiset lisäeläkkeet (BVG) on säädetty pakollisiksi vuonna 1985 annetulla lailla. Tämä laki määrää vähimmäisehdot työnantajan järjestämälle lisäeläketurvalle. Työnantajat voivat siis vapaasti tarjota lain edellyttämää vähimmäistasoa parempaa eläketurvaa. Eläkekassaan liittyminen turvaa tietyn elintason vanhempana. Eläkekassa rakentuu säästö- ja riskielementeistä. Työnantajat ja työntekijät ovat velvoitettuja vakuuttamaan itsensä. Tämän eläkekassan summa siirtyy työnantajaa vaihdettaessa työntekijän mukana uuden työpaikan eläkejärjestelmään.

 

Eläkkeiden vakuutusmaksuja peritään työssäkäyviltä henkilöiltä 17 ikävuoden täyttymistä seuraavan vuoden alusta lähtien. Työelämän ulkopuolisilta peritään vakuutusmaksuja 20 ikävuoden täyttymistä seuraavan vuoden alusta lähtien. Yrittäjät ja palkansaajat kuuluvat samaan eläkejärjestelmään.

 

Eläkkeet rahoitetaan vakuutettujen ja työnantajien maksamilla vakuutusmaksuilla, kantonien antamilla maksuilla sekä valtion antamilla avustuksilla. (eläketurvakeskus)

 

3. Kolmas eläkejärjestelmän pilari on vapaaehtoinen, yksityinen eläkevakuutus, joka jaetaan sidottuun ja sitomattomaan osaan eli a- ja b-osaan.

 

Kaikille maassa asuville on laissa taattu yleisten eläkevakuutusten antama vähimmäisturva. Jos tämä eläkevakuutus ei kuitenkaan anna riittävää toimeentuloa, maksetaan henkilölle tämän lisäksi tuloista riippuvaista täydennyseläkettä.

 

Miesten eläkeikä Sveitsissä on 65 vuotta ja naisten 64 vuotta. Miehet voivat halutessaan lykätä eläkkeelle siirtymistä 70-vuotiaiksi ja naiset 68-vuotiaiksi. Miehet voivat toisaalta taas aikaistaa eläkkeensä alkamaan 63- ja naiset 62-vuotiaina.

 

Koko liittovaltion eläkejärjestelmän yleisestä valvonnasta vastaa liittovaltion sosiaalivakuutusvirasto.

 

Sveitsin lakisääteiselle eläkejärjestelmälle aiheuttavat ongelmia samankaltaiset asiat kuin Suomessakin. Näitä ongelmia ovat muun muassa väestön ikääntyminen ja pidentynyt elinajanodote sekä vähentyneet syntyvyysluvut, minkä vuoksi järjestelmän uudistaminen on ollut pitkään puheenaiheena.

 

Kulttuuri

Kulttuuritarjonta on Sveitsissä runsaasti. Maassa ei ole erillistä kulttuuri- ja opetusministeriötä vaan nämä asiat kuuluvat sisäasiainministeriön alaisuuteen. Opetustoimi ja kulttuuriasiat ovat valtaosin kantonien vastuulla. Sveitsi ei solmi kulttuurisopimuksia muiden valtioiden kanssa, ja siten Suomeltakin puuttuu perusta, johon osa kulttuurivaihdosta tapaa nojata.

 

Keskusvirasto Bundesamt für Kultur (BAK) on ollut olemassa parisenkymmentä vuotta ilman nimenomaisia perustuslaillisia valtuuksia ja sen toiminta perustuu erillislakeihin ja parlamentin päätöksiin. BAK:lle kuuluvat kansallismuseo ja kansalliskirjasto, ja sillä on suoranainen panos kuvataiteessa, muotoilussa ja kulttuurikasvatuksessa. Kirjallisuus, musiikki, teatteri ja tanssi sen sijaan jäävät vuonna 1939 perustetun Pro Helvetia -säätiön vastuulle.

 

Nimekkäistä sveitsiläisistä taiteilijoista voidaan mainita seuraavia:

 

  • Kuvataitelijoita

 

Paul Klee (maalari, saksan kansalainen)
Ferdinand Hodler (maalari)
Félix Edouard Vallotton (maalari)
Alberto Giacometti (veistäjä, maalari)

 

  • Arkkitehtejä

 

Jacques Herzog & Pierre de Meuron (Herzog & de Meuron Architekten firmasta)

 

  • Kirjailijoita

 

Carl Spitteler
Gottfried Keller
Max Frisch
Friedrich Dürrenmatt
Herman Hesse
Jean-Jacques Rousseau (sveitsiläis-ranskalainen filosofi-kirjailija)

 

  • Säveltäjiä

 

Arthur Honegger
Frank Martin

 

Hermann Hesse ja Carl Spitteler ovat molemmat voittaneet Nobelin palkinnon.

Media

Sveitsiläistä mediamaisemaa kuvastaa monikielisyys ja -kulttuurisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että sanomalehdistö on laaja ja monipuolinen. Kolmella suurimmalla kieliryhmällä on omat kokopäiväiset radio- ja tv-asemansa.

 

Lehdistön riippumattomuus ja sananvapaus taataan liittovaltion perustuslaissa. SNA/SDA (The Swiss News Agency/ Schweizerische Depeschenagentur) on Sveitsin kansallinen uutistoimisto, joka lähettää kellon ympäri tietoa politiikasta, taloudesta, yhteiskunnasta ja kulttuurista kolmella kansallisella kielellä eli saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Tietotoimiston asiakkaiksi lasketaan lähes koko sveitsiläinen media ja myös joitakin ulkomaisia medioita.

 

 

Päivälehdistä tärkeimmät ovat Zürichissä ilmestyvät Neue Zürcher Zeitung, Tages- Anzeiger ja Geneven Le Temps. Tämän lisäksi  suuri määrä paikallislehtiä, joista osa on taloudellisissa vaikeuksissa, sekä ilmaislehdet Metro ja 20 Minuten. Aikakauslehtien joukossa merkittävimmät ovat Die Weltwoche, perhelehti Schweizer Illustrierte sekä talouslehdistä Schweizerische Handelszeitung ja Finanz und Wirtschaft.

Internet ja tietoyhteiskunta

Sveitsin liittovaltion tilastokeskuksen tietoyhteiskuntatutkimuksen mukaan Sveitsillä on muihin maihin verrattuna hyvät yleistiedot sekä  IT-välineet hallinnossa ja liike-elämässä. 

 

Internetin käyttö on kasvanut suuresti viime vuosina ja jatkaa kasvuaan vaikkakin aiempaa hitaammin. Internetin vakiokäyttäjien eli niiden, jotka käyttävät internetiä useammin kuin kerran viikossa, määrä on noussut vuoden 1998 0,7 miljoonasta käyttäjästä 3,7 miljoonaan käyttäjään vuonna 2006. Yli kolmella neljäsosalla kotitalouksista on tietokone, ja vuoden 2006 lopussa Sveitsissä oli yli 2 miljoonaa laajakaistaliittymää. Noin 70 prosentissa kotitalouksista on tietokone ja useammassa kuin puolessa on internet-yhteys.

 

Tages Anzeiger -lehti kirjoittaa (10.7.2008), että kolme neljäsosaa sveitsiläisistä käyttää internetiä. Sveitsissä on siten eniten internetin käyttäjiä verrattuna muihin saksankielisiin maihin. Myös television katselu ja radion kuuntelu internetin kautta ovat nuorten keskuudessa suosittua. Tyypillinen sveitsiläinen internetin käyttäjä on nuori poika tai mies. Yli 52 prosenttia sveitsiläisistä käyttää internetiä päivittäin tai melkein päivittäin.

E-Government

Sveitsin e-hallinnon (e-government) strategiana on informaatio- ja kommunikaatioteknologioiden hyödyntäminen hallinnon toimintojen tehokkuuden, taloudellisuuden ja ihmisläheisyyden parantamiseksi.

 

Liittovaltion, kantonien ja kuntien yhteinen e-hallintostrategia määrittelee kolme tavoitetta:

  • talouselämän toimijat suorittavat liiketoimia viranomaisten kanssa sähköisesti
  • viranomaiset optimoivat prosenssinsa ja toimivat keskenään sähköisesti
  • kansa voi hoitaa asioita viranomaisten kanssa sähköisesti

 

Kansalaisyhteiskunta

Sveitsissä on hyvät edellytykset vahvalle kansalaisyhteiskunnalle. Kansalaisilla on poikkeuksellisen vahvat osallistumismahdollisuudet politiikassa, mikä mahdollistaa kansalaisten yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet liittovaltion, kantonien ja kuntien tasolla.

 

Maassa on paljon yhdistyksiä ja suurin osa sveitsiläisistä kuuluukin johonkin yhdistykseen tai järjestöön. Merkittävää on etenkin se, että suoran demokratian kautta erilaisilla intressiryhmillä on todellista vaikutusvaltaa politiikassa.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Sveitsi tunnusti Suomen 11. tammikuuta 1918.

 

Diplomaattisuhteet maiden välillä solmittiin 29. tammikuuta 1926.

 

Suomella on ollut edustusto Bernissä vuodesta 1937, Sveitsillä Helsingissä vuodesta 1939 lähtien.

 

Sveitsin ja Suomen suhteet ovat ongelmattomat. Yhteistyö oli tiiviimpää 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin Efta (vapaakauppa-asiat) ja Etyk (puolueettomien yhteistyö) toivat mukanaan tiiviin vierailuvaihdon ja yhteistyön. Suomen EU-jäsenyyden myötä suhteiden intensiteetti on ehkä vähentynyt, mutta muun muassa valtiopäämiestason, ulkoministerien ja puolustusministerien sekä heidän ministeriöidensä yhteydenpito on edelleen ollut säännöllistä.

 

Erityisesti varttunut polvi Sveitsissä arvostaa Suomen selviytymistä toisessa maailmansodassa ja muistaa puolueettomien maiden yhteistyön. Suomen menestyminen kansainvälisissä vertailuissa (erityisesti PISA) ja taloudellinen nousu ovat 1990-luvusta lähtien lisänneet sveitsiläisten kiinnostusta Suomeen. Ulkopolitiikassa maita yhdistää erityisesti inhimilliseen turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset. Molemmat maat ovat pysytelleet sotilasliittojen ulkopuolella ja kummankin puolustusjärjestely perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Kauppa on pysynyt hyvällä tasolla (vajaa prosentti Suomen kauppavaihdosta). Kulttuurin alalla erityisesti suomalainen musiikki on herättänyt kiinnostusta Sveitsissä. Sveitsissä toimiva ystävyysyhdistys SVFF on erityisen aktiivinen kulttuuritoimija. Sveitsissä asuu arvioiden mukaan pysyvästi 7 000 Suomen kansalaista ja suomalaistaustaista, mikä muodostaa hyvän pohjan yhteistyölle.

 

Samoin Sveitsi-kuva Suomessa on pysynyt hyvänä.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen ja Sveitsin väliset kaupallis-taloudelliset suhteet ovat pitkäaikaiset ja hyvin kehittyneet. Ulkomaankaupan volyymi on noin 1,5 miljardia frangia (noin miljardi euroa). Viime vuosina Suomen vienti Sveitsiin on ylittänyt Sveitsin tuonnin Suomeen.

 

Suomi vie Sveitsiin lääke- ja farmaseuttisia valmisteita, viestintätekniikkaa, paperialan tuotteita, koneita ja laitteita, rautaa ja terästä sekä muita metalleja. Sveitsi tuo Suomeen puhdistus- ja hajuaineita, lääkevalmisteita ja farmaseuttisia tuotteita, koneita ja laitteita, kojeita ja mittareita, valokuvauskojeita ja -tarvikkeita sekä kelloja.

 

Noin kahdellakymmenellä suomalaisyrityksellä on toimipiste Sveitsissä.

Kulttuurisuhteet

Suomalaisia taiteilijoita esiintyy Sveitsissä varsin usein.
Suurlähetystö tukee suomalaisen kulttuurin tarjontaa Sveitsissä ja kutsuu Suomeen sveitsiläisiä kulttuurialan ammattilaisia sekä lehtimiehiä. Kulttuuritilaisuuksien järjestämisessä suurlähetystö ja ystävyysyhdistys Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands (SVFF) tekevät aktiivista yhteistyötä.

 

Suomalaiset, suomen kieli

Suomalaista syntyperää olevien henkilöiden määrä Sveitsissä on noin 7 000 ja osa heistä on toisen polven kansalaisia, jotka ovat halunneet saada Suomen kansalaisuuden jommankumman vanhempansa mukaan.

 

Suomen ystävät Sveitsissä -yhdistys toimii aktiivisesti ja sen jäsenmäärä on tällä hetkellä runsaat 3 600. Yhdistys juhli toukokuussa 2006 60-vuotista toimintaansa. 

 

Sveitsissä on kymmenen Suomi-koulua, jotka ovat Suomen opetushallituksen alaisia ja antavat täydentävää opetusta. Niillä on oma opetussuunnitelmansa, joka pyrkii lisäämään oppilaiden suomen kielen taitoa sekä Suomi-tuntemusta.

 

Yliopistotasolla suomea voi opiskella ainakin Bernissä. Suomea voi lisäksi opiskella vieraana kielenä yksityisissä kielikouluissa.

Suomi-toimijoita Sveitsissä

Suomen ystävät Sveitsissä
Pj. Outi Zumbühl                                       
o.zumbuehl@balcab.ch

 

Suomi–Sveitsi-kauppakamari / Handelskammer                  
Pj. Felice Romano                                      
fin.konsulat-zh@handelskammer-fin.ch

 

Finnair           
Kimmo Rautiainen
kimmo.rautiainen@finnair.com

 

Kauppakilta, Zürich               
Pj. Jens Zachariassen                               
jens.a.zachariassen@gmail.com

 

Finnische Schulen
Rehtori Kaarina Kaunisaho                          
kaunisaho@bluewin.ch           

 

Finnische Schule, Bern
http://www.svff.ch/schulen/bern/

 

Suomalais-sveitsiläinen Upseeriyhdistys / Finn-Schw. Offiziervereinigung
Pj. Luc Monnier                                          
luc.monnier@bluewin.ch

 

Sveitsin suomenkielinen kirkollinen toiminta / Finnisch-Schweizerische Kirchenvereinigung
Varapj. Riitta Tanner 
rima.tanner@bluewin.ch

Sopimukset

Vierailut

Liittopresidentti Moritz Leuenberg tapasi Tasavallan presidentin heinäkuussa 2006. Tasavallan presidentti tapasi vuoden 2007 liittopresidentti Micheline Calmy-Reyn Davosin talousforumin yhteydessä tammikuussa 2007. Ulkoministeri Erkki Tuomioja vieraili Sveitsissä vuonna 2004 ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen vuonna 2005.

Historia

Bernin suurlähetystön historiaa

 

Suomen ensimmäinen lähettiläs Bernissä oli Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori ja entinen pääministeri Rafael Erich (1879–1946). Erich nimitettiin 29.1.1926 virkaa tekeväksi lähettilääksi Berniin ja samalla Suomen vakinaiseksi edustajaksi Kansainliittoon Geneveen. Alaisenaan Erichillä oli lähetystösihteeri Hugo Valvanne (1894–1961). Kahden edustuston ylläpitämisestä syntyi monenlaisia ongelmia toiminnan alkuvuosina. Henkilökuntaa oli vain yhden edustuston tarpeisiin, vaikka sekä Bernissä että Genevessä oli kanslia- ja asuintilat.

 

Samojen henkilöiden toimiminen Bernissä ja Genevessä merkitsi erittäin suurta työkuormitusta, mutta johti hankaluuksiin myös hallinto- ja protokollakysymyksissä. Käytännössä lähettiläs ja lähetystösihteeri työskentelivat ja asuivat suurimman osan ajasta Genevessä, minkä järjestelyn Sveitsin viranomaiset neuvottelujen jälkeen lopulta hyväksyivät.

 

Bernissä lähetystö aloitti toimintansa Kirchenfeldin kaupunginosasta vuokratuissa tiloissa osoitteessa Englische Anlage 6. Budjettisäästöjen johdosta vuoden 1932 alussa jouduttiin siihen tilanteeseen, että Bernin vuokratusta kiinteistöstä oli luovuttava. Protokollan vaatimusten mukaisesti Suomen lähetystöllä oli oltava kaupungissa toimipaikka, joten osoitteeksi ilmoitettiin Bernissä toimivan Suomen kunniapääkonsuli Schauweckerin asunto. Edustusto oli olemassa paperilla, mutta käytännössä toiminta oli lakkautettu.

 

Erichin jälkeen Bernin lähettilääksi nimitettiin joulukuussa 1927 Rudolf Holsti (1881–1945), jolla oli edeltäjänsä tavoin pitkä kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä ja Kansainliitosta. Holsti oli toiminut myös ulkoasiainministerinä vuosina 1919–1922. Holstin lähettiläskausi oli virallisesti yksi ulkoasiainhallinnon pisimmistä kestäen aina vuoteen 1940 saakka, jolloin Kansainliitto lopetti toimintansa. Välillä Holsti ehti tosin toimia kahden vuoden ajan 1936–1938 ulkoasiainministerinä.

 

Va. asiainhoitajina ministerikauden aikana toimivat Paul Hjelt sekä Armas Yöntilä. Sveitsin ulkoasiainministeriössä arvostettiin Holstia, mikä edisti Sveitsin joustavaa suhtautumista Suomen Bernin-lähetystön erityisiin kansliajärjestelyihin.

 

Kansainliiton lopetettua toimintansa ja Holstin toimikauden päätyttyä 31.8.1940 lähetystö siirtyi Genevestä Berniin ja vuokrasi kiinteistön osoitteesta Choisystrasse 6. Holstin jälkeen vuosina 1940–1941 lähetystöä hoiti Berniin lähetetty Hugo Valvanne va. asiainhoitajana, kunnes ulkoasiainministeriön kansliapäällikkö Tapio Voionmaa (1896–1960) siirtyi lähettilääksi maaliskuussa 1941.

 

Lähetystön kanslia muutti lokakuussa 1942 osoitteeseen Schändlihalde 21 ja puoli vuotta myöhemmin lähettiläälle vuokrattiin osoitteesta Kalcheggweg 12 virka-asunto. Kalcheggweg 12 olikin edustuston päälliköiden residenssinä aina vuoteen 1982 saakka, jolloin hankittiin kiinteistö osoitteesta Ahornweg 8, Muri bei Bern.

 

Voionmaan jälkeen va. asiainhoitajana toimi vuosina 1946–1948 Heikki Leppo (1906–1987). Hugo Valvanne palasi Berniin vielä kolmannen kerran vuonna 1956, jolloin hänet nimitettiin lähettilääksi. Seuraavana vuonna Suomi ja Sveitsi sopivat muodollisesti edustautumisen korottamisesta suurlähettilästasolle. Vuonna 1971 suurlähetystön kanslia muutti Schändlihalde 21:stä nykyiseen osoitteeseen Weltpoststrasse 4.

 

Edustustopäälliköt kautta aikojen:

 

  • Rafael Erich, vt.lähettiläs (Geneve) 1926–1927
  • Rudolf Holsti, lähettiläs (Geneve) 1927–1940
  • Hugo Valvanne, va. asiainhoitaja 1940–1941
  • Tapio Voionmaa, lähettiläs 1941–1946
  • Heikki Leppo, va. asiainhoitaja 1946–1948
  • Reinhold Svento, lähettiläs 1948–1951
  • Åke Gartz, lähettiläs 1951–1953
  • Helge von Knorring, lähettiläs 1953–1956
  • Hugo Valvanne, lähettiläs 1956–1957, suurlähettiläs 1957–1959
  • Osmo Orkomies, suurlähettiläs 1959–1962
  • Olavi Munkki, suurlähettiläs 1962–1965
  • Ragnar Smedslund, suurlähettiläs 1965–1967
  • Björn-Olof Alholm,suurlähettiläs 1968–1970
  • Martti Salomies, suurlähettiläs 1970–1974
  • Kaarlo Mäkelä, suurlähettiläs 1974–1976
  • Joel Toivola, suurlähettiläs 1976–1982
  • Richard Tötterman, suurlähettiläs 1983–1990
  • Paavo Kaarlehto, suurlähettiläs 1990–1992
  • Henry Söderholm, suurlähettiläs 1992–1996
  • Olli Mennander, suurlähettiläs 1996–2001
  • Antti Hynninen, suurlähettiläs 2001–2005
  • Pekka Ojanen, suurlähettiläs 2005–2009
  • Alpo Rusi, suurlähettiläs 2009-

Historia

Sveitsin valaliitto katsotaan perustetuksi 1. elokuuta 1291 Rütli-niityllä Vierwaldstätter-järven lähistöllä pidetyssä kokouksessa, jossa kolme ”kunnian miestä” solmi Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin välille keskinäistä avunantoa koskevan valaliiton. Baselin rauhassa 1499 Sveitsi vapautui Itävallan veronalaisuudesta ja tosiasiallisesti myös itsenäistyi, vaikka itsenäisyys vahvistettiinkin vasta 1648.

 

Wienin kongressissa 1815 Sveitsi julistettiin riippumattomaksi ja puolueettomaksi valtioksi. Vuonna 1848 tästä liitosta, johon oli vuosien varrella liittynyt useita kantoneja, muodostettiin liittovaltio sekä otettiin käyttöön kansanäänestys tärkeimmille laeille.

 

Puolueettomuusperiaatteensa sekä hyvän puolustusvalmiutensa ansiosta Sveitsi onnistui pysymään molempien maailmansotien ulkopuolella. Sveitsi liittyi Kansainliittoon vuonna 1920 ja oli vuonna 1959 perustamassa Eftaa. Vuonna 1978 kantoni Jura irtautui Bernin kantonista ja muotoutui omaksi kantonikseen.

 

Vuonna 2000 kansanäänestys hyväksyi Sveitsin ja EU:n kahdenväliset sopimukset ja vuonna 2002 Sveitsi liittyi YK:n jäseneksi vilkkaan kansanäänestyksen jälkeen.

 

Sveitsin poliittisesta järjestelmästä ei nouse vahvoja poliittisia johtohenkilöitä, sillä maassa ei ole pääministeriä eikä presidentilläkään ole erityisiä valtaoikeuksia.

 

Sveitsin valaliitto muodostuu 23 osavaltiosta eli kantonista, joista kolme eli Appenzell, Basel ja Unterwalden jakautuu edelleen puolikantoneiksi.

 

 

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Sveitsi sijaitsee keskellä Eurooppaa rajanaapureinaan Saksa (yhteistä rajaa 334 kilometriä), Ranska (573 kilometriä), Italia (740 kilometriä), Liechtenstein (41 kilometriä) ja Itävalta (164 kilometriä). Sveitsin pohjoisrajalta etelärajalle on 250 kilometriä ja lännestä itärajalle 350 kilometriä.

Asuminen, asunnot

Asunnon hankkiminen Sveitsissä voi viedä aikaa. Asunnonvälittäjäfirmat ottavat välityspalkkioksi yleensä 1–3 kuukauden vuokran. Usein asuntoja vuokrattaessa ei kuitenkaan käytetä välittäjää vaan isännöitsijäyritys vuokraa asunnon. Vuokrataso on Sveitsissä korkea ja keskimääräiset vuokrat ovat hieman korkeampia kuin Suomessa.

 

Asunnon etsimistä varten on olemassa hyviä verkkosivuja, esimerkiksi:

 

Edustustot

Suomella on suurlähetystö Bernissä. Tämän lisäksi Zürichissä on Suomen kunniapääkonsulaatti ja Baselissa, Genevessä, Lausannessa, Luganossa ja Luzernissa sijaitsevat kunniakonsulaatit.

 

Botschaft von Finnland
Weltpoststrasse 4
CH-3015 Bern
Puh. +41 31 350 41 00
Sähköposti: sanomat.brn@formin.fi
Verkkosivut: www.finlandia.ch

 

Asiakaspalveluaika: ma–pe 9.00–12.00

Hankinnat

Sveitsistä voi ostaa lähes kaikkea, vaikkakaan joitakin suomalaisia ruokatuotteita ei ole yleisesti saatavilla. Joitakin pohjoismaisia ruokia voi ostaa esimerkiksi Ikeasta.

 

Yleinen hintataso on korkeampi kuin naapurimaissa, esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa. 

 

Suurimmat elintarvikeketjut ovat Coop ja Migros. Yleisesti ruokakaupat ovat avoinna maanantaista perjantaihin kello 8–19 ja lauantaisin kello 8–17. Sunnuntaisin avoinna ovat yleensä vain rautatieasemalla sijaitsevat ruokakaupat ja muut liikkeet sekä huoltoasemat.

Ilmasto

Sveitsin luonnon monipuolisuus vaikuttaa myös Sveitsin ilmastoon. Tämä tarkoittaa sitä, että pienestä koostaan huolimatta Sveitsissä on ilmastonvaihteluita, jotka johtuvat suurelta osin Alppien vaikutuksesta. Muuten Sveitsissä on tyypillinen keskieurooppalainen sää.

 

Heinä–elokuun lämpötila vaihtelee yleensä 18 celsiusasteesta 28 asteeseen ja tammi–helmikuun vaihtelut ovat yleensä -2 pakkasasteesta +7 asteeseen. Korkeustasosta riippuen skaala kuitenkin vaihtelee.

Joukkoliikenne

Pitkän matkan liikenne

Sveitsin julkinen liikenneverkko on kattava. Sveitsissä ei ole pitkän matkan linja-autoliikennettä, mutta rautatieliikenne on hyvin toimiva ja ajallaan kulkeva. Tosin postin bussit vievät pienimpiin vuoristokyliinkin. Normaalien junalippujen hinnat ovat suhteellisen korkeita. Tästä johtuen kannattaa hankkia alennuksiin oikeuttava kortti joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi ajaksi.

 

"General Abonnement/GA" oikeuttaa rajoituksettomaan junien, postibussien, järvi- ja jokilaivojen, raitiovaunujen ja bussien käyttöön, SBB:n sekä yksityisillä linjoilla useimmissa Sveitsin kaupungeissa. Kortilla saa alennusta myös useissa vuoristojunissa ja kaapelihisseissä. Hinnat vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.

 

"Halbtax-Abo"-kortin (voimassa 1–3 vuotta) voi ostaa myös yhdeksi kuukaudeksi, mutta se on suhteessa vuosikortin hintaan hyvin kallis. Halbtax-korttiin voi yhdistää "Gleis 7" -ominaisuuden, joka oikeuttaa matkustamaan joka päivä kello 19 jälkeen ilmaiseksi Sveitsin sisällä. Gleis 7 -etuun ovat oikeutettuja vain 16–25-vuotiaat.

 

Junalippuja voi ostaa paitsi rautatieasemilta myös internetistä sekä tilaamalla matkapuhelimeen. Asemalta liput voi ostaa myös automaateista, jotka hyväksyvät luottokortteja (VISA, VISA Electron, PostFinance, Mastercard) ja käteistä. Jos jo ostettu lippu täytyy vaihtaa, se on tehtävä palvelutiskillä. Kansainvälisten junamatkojen hintatiedustelua ei netissä voi tehdä ja junakohtainen hintatarjous täytyy käydä tiedustelemassa palvelutiskiltä. Kansainväliset junayhteydet eurooppalaisiin kaupunkeihin ovat erinomaiset.

 

SBB:llä on lisäksi erikoistarjouksia, joista tiedotetaan erillisissä vihkosissa sekä internetsivuilla. www.sbb.ch

Paikallisliikenne

Sveitsin kaupungeissa on hyvin toimiva paikallisliikenne, jota käytetään paljon. Useimmiten käytössä ovat raitiovaunut, johdinautot, linja-autot ja paikallisjunat.

Juomarahat

Esimerkiksi ravintoloissa juomaraha lisätään jo laskuun. Ollessasi tyytyväinen palveluun voit pyöristää laskun summan ylöspäin tai maksaa viisi prosenttia juomarahaa.

Jätehuolto

Kaupungeissa pitää ostaa erityisiä roskapusseja tai roskapusseihin kiinnitettäviä tarroja, joiden hintaan sisältyy jätehuoltomaksu.

Kansalliset vapaapäivät

Virallisia vapaapäiviä koko Sveitsissä ovat:

 

  • 25. ja 26. joulukuuta
  • 1. tammikuuta
  • 2. tammikuuta Berchtoldstag
  • pitkäperjantai (Karfreitag)
  • pääsiäinen ja toinen pääsiäispäivä
  • helatorstai (Himmelfahrt)
  • helluntaipäivä ja sitä seuraava maanantai
  • kansallispäivä 1. elokuuta

 

Kantoneissa saattaa näiden lisäksi olla joitakin omia kantonikohtaisia vapaapäiviä.

Käymälät

Sveitsin julkiset wc:t ovat yleensä siistejä ja niitä on paljon.

Lemmikit

Kissoille ja koirille ei ole karanteenia Sveitsiin tuotaessa. Maahantuodessa tulee esittää otettu raivotautirokotus ja EU-lemmikkipassi. Voimassaolevien säännösten mukaan koirilla tulee olla tunnistamista helpottava tatuointi tai elektroninen siru. Koiraveron suuruus on kaupunginosasta riippuen vuositasolla 43,50–80 frangia.

 

Lisätietoja: http://www.bvet.admin.ch/

Liikennekäyttäytyminen

Ajokorttimääräykset

Kansallinen ajokortti kelpaa Sveitsissä enintään 12 kuukauden oleskelun ajan, mutta tämän jälkeen ajokortti on vaihdettava sveitsiläiseen ajokorttiin asuinpaikkakunnan kantonin maantieliikennevirastossa.

Liikenteeseen liittyvät maksut ja määräykset

Moottoriteiden käytöstä on maksettava ostamalla moottoritiemaksutarra, "vignette", jonka hinta on 40 frangia. Tarran puuttumisesta voidaan määrätä sakko. Nopeusrajoitukset ovat 120 kilometriä/tunnissa moottoriteillä, normaaleilla teillä 80 kilometriä/tunnissa ja kaupunkialueella 50 kilometriä/tunnissa. Ajon aikana saa alkoholia veressä olla enintään 0,5 mg/litra. Ajokortin menettää alkoholipromillen ollessa 0,8.

Pyöräily

Useimmissa kaupungeissa on hyvät pyörätiet. Pyörässä on oltava sekä etu- että takavalot pimeällä ajettaessa.

Majoitus

Hotelleja ja asuntoja:
http://www.myswitzerland.com/en.cfm/accommodation

 

Sveitsin hotellit ovat Eurooppalaista tasoa. Maasta löytyy paljon korkeatasoisia hotelleja mutta myös edullisia hostelleja.

Mitat ja painot

Mitat ja painot ovat samat kuin Suomessa.

Pankit

Sveitsissä on lukuisia pankkeja, joista osa edellyttää tilinavaukseen tietyn pohjasumman. Kattavin verkosto on postipankilla (Postfinance), jossa tilin voi avata ilman mainittua pohjasummaa. Oikeus tilinkäyttöön kestää muutaman päivän tilinavauksesta; pankkikorttia joutuu odottamaan viikon tai pari.

 

Laskut voi maksaa sähköisesti tai ilman lisämaksua postissa. Postissa voi maksaa ainoastaan käteisellä. Joissakin paikoissa laskut (esimerkiksi vuokran) voi maksaa myös käteisellä.

 

Ulkomaalaisilla korteilla maksaminen on nykyään helpompaa. Hyvin monessa ruokakaupassa voi maksaa esimerkiksi Visalla tai Visa Electronilla, mutta asia kannattaa aina tarkistaa paikoittain. Tavanomaiset pankkikortit kuitenkin käyvät nykyään lähes joka paikassa. On kuitenkin huomattava, että Postfinancen kortti ei aina käy maksuvälineenä ravintoloissa mutta Visa-kortti hyväksytään.

 

Parturi-kampaamot

Parturi-kampaamoita löytyy paljon, mutta niiden hintataso on yleensä korkea.

Posti

Posti kulkee Sveitsistä Suomeen noin kolme postipäivää. Sveitsin posti on hyvin luotettava.

 

Puhelimet

Suomalaisten matkapuhelimien sim-kortit toimivat maassa hyvin. Sveitsistä voi ostaa prepaid-kortteja, joita voi ladata muun muassa postissa ja kioskeissa.

 

Sveitsin kansainvälinen suuntanumero on +41/0041. Muut puhelinsuuntanumerot ovat: Basel 61, Bern 31, Davos 81, Geneve 22, Lausanne 21, Zürich 44.

Pukeutuminen

Suositeltava vaatetus eri vuodenaikoina on käytännössä samanlainen kuin Suomessa. Vaikka talvet ovat yleensä Suomeen verrattuna leutoja, tarvitaan kosteuden takia myös lämpimiä vaatteita.

 

Sveitsistä voi ostaa erilaisia arvokkaita, kansainvälisiä merkkituotteita, mutta toisaalta myös halpojen vaateketjujen tuotteita. Ostosmahdollisuudet ovat hyvät ja monipuoliset.

 

Pesulapalvelu on laadukasta ja Suomen hintatasoa vastaava.

Puoliso

Henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskeva sopimus tuli voimaan 1. kesäkuuta 2002 Sveitsin, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä, ja sopimusta laajennettiin koskemaan 10 uutta EU-jäsenmaata vuonna 2006. Sveitsi soveltaa kuitenkin kiintiöitä uusien EU-jäsenmaiden kansalaisten täydellisen vapaan liikkuvuuden estämiseksi vuoteen 2011 saakka. Kesäkuusta 2007 lähtien Sveitsi poisti EY ja EFTA-kansalaisia koskevat kiintiöt täysin, tosin koskien vain EU-15-maiden kansalaisia. Sveitsi liittyi Schengeniin maantieliikenteen osalta joulukuussa 2008 ja lentoliikenteen osalta maaliskuussa 2009.

 

Pysäköinti

Pysäköinti on kaupunkialueella sallittu ainoastaan määrätyillä alueilla ja on pääsääntöisesti maksullista. Esimerkiksi Bernissä korttelipysäköinti edellyttää luvan, jonka saa Bernin kaupungin poliisilaitokselta. Lupa oikeuttaa pysäköimään kaupunginosakohtaisella lupa-alueella siniseksi merkityissä ruuduissa. Luvan tulee pysäköintiaikana olla näkyvissä.

Ravinto

Ruokakulttuuri vaihtelee kantoneittain: lähes jokaisella alueella on omat erikoisuutensa. Genevessä ja sen lähiympäristössä vallitsee ranskalainen ruokakulttuuri, ja saksankielisellä alueella tyypilliset ruokalajit ovat raskaampia kuin ranskankielisellä – esimerkkeinä mainittakoon röstiperunat ja juustoruoat. Alppien eteläpuolella sijaitsevassa Ticinon kantonissa on italialainen keittiö.

 

Sveitsissä on paljon erilaisia ruokailumahdollisuuksia. Maasta löytyy erilaista tarjontaa pikaruokapaikoista kalliisiin ravintoloihin. Myös etnisiä ravintoloita löytyy.

Rekisteröity parisuhde

Sveitsin laki samaa sukupuolta olevien parisuhteen rekisteröinnistä tuli voimaan 1. tammikuuta 2007. Samaa sukupuolta olevat henkilöt voivat rekisteröidä parisuhteensa toisen kotipaikkakunnan rekisteriviranomaisella. Rekisteröidyn kumppanin asema rinnastuu aviopuolison asemaan, erityisesti verotuksen, perintö-oikeuden, sosiaaliturvan ja työsuhteeseen liittyvien etuisuuksien osalta. Rekisteröidyllä parilla ei kuitenkaan ole oikeutta adoptoida lapsia yhdessä.

 

Sveitsi tunnustaa ulkomailla rekisteröidyn parisuhteen, jos sen oikeusvaikutukset rekisteröintimaassa ovat samat kuin Sveitsin lain mukaan. Samaa sukupuolta olevien ulkomailla solmittua avioliittoa ei tunnusteta, mutta se voidaan rinnastaa rekisteröityyn parisuhteeseen.

Sosiaaliturva

Sveitsin sosiaaliturvajärjestelmä jaetaan neljään osaan:

 

  • vakuutus vanhuusiän, leskeyden ja orpouden sekä invaliditeetin varalle
  • suoja sairauksien ja tapaturmien seurausten varalle
  • työttömyysvakuutus
  • perheavustukset (määrärahat)

 

Nämä erityyppiset vakuutukset tarjoavat suojaa eläkkeiden, työttömyyskorvausten ja perheavustuksien muodossa sekä korvaavat maksuja, joita aiheutuu sairauksista ja tapaturmista.

 

Nämä avustukset ja korvaukset, joita annetaan sosiaaliturvan perusteella, rahoitetaan tuloverotuksella. Sairasvakuutuksesta jokainen vakuutettu maksaa vakuutusmaksun. Liittovaltio ja kantonit osallistuvat rahoitukseen eri suuruisilla summilla sosiaaliturvarahaston peruseläkkeen ja invaliditeettivakuutuksen osalta tai rahoittavat niitä (etenkin täydentäviä) tukia veikkausvaroilla tai tukemalla vähän ansaitsevien henkilöiden sairasvakuutusmaksuja.

Suomi-kuva

Yleinen Suomi-kuva on positiivinen. Suomi saa Sveitsissä ja sen mediassa osakseen jatkuvaa myönteistä ja asiantuntevaa huomiota. On sanottu, että Suomi tuskin saa missään pohjoismaiden ulkopuolella osakseen niin laajaa ja myönteistä huomiota kuin Sveitsissä. Etenkin saksankielinen valtaenemmistö katsoo pohjoiseen vielä kiinnostuneempana kuin ranskan- tai italiankieliset. Erityistä julkisuutta Suomelle on tuonut OECD:n suorittama Pisa-tutkimus.

Sähkövirta

Vaihtovirtainen jännite on 230 V. Pistokkeet ovat Suomessa paksumpia kuin Sveitsissä, joten ne eivät sovi ilman välikappaletta pistorasiaan. Myös maadoitus on erilainen. Adaptereita saa kuitenkin vaivattomasti ostettua monesta paikasta ja edulliseen hintaan.

Terveydenhuolto

Sairaalat ovat hyvätasoisia. Päteviä yleis- ja erikoislääkäreitä on runsaasti. Hammashoito on Sveitsissä kallista. Sveitsissä noudatetaan perhelääkärisysteemiä. Erillisiä lastenneuvoloita ei ole. Homeopaattinen lääkintä on suosittua. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla opiskelijoiden, lähetettyjen työntekijöiden sekä Sveitsissä vierailevien turistien sairaudesta aiheutuvat kulut saa korvattua jälkeenpäin. Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei kata yksityisten palveluntarjoajien hoitokuluja.

 

 

Rokotukset

Erityisiä rokotuksia ei Sveitsiin vaadita. Lasten rokotukset hoidetaan yksityislääkärillä. Käytössä olevat rokotteet ja rokotusohjelmat vastaavat suomalaisia. Punkkirokotuksen tarpeellisuudesta kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa. Punkkien esiintyminen on lisääntynyt.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Sveitsin karanteenisäännökset eivät koske Suomea paitsi EU:n yleisten tuontikieltojen ja karanteenisäännösten mukaisesti.

Valuutta

Valuutta on Sveitsin frangi (Franken/franc). Yksi CHF, Sfr = 100 Rappen/centimes. Sveitsin frangin ja euron kurssi vaihtelee paljon.

 

Valuuttalaskuri: http://www.ratesfx.com/rates/rate-converter.fi.html

Vapaa-aika

Kaikenlaiset urheiluun ja matkailuun liittyvät vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat Sveitsissä erinomaiset sekä kesällä että talvella. Sveitsin nähtävyyksiä ovat ennen kaikkea Alpit ja alppijärvet, mutta muitakin nähtävyyksiä riittää. Maan monipuolinen kulttuurimaisema on täynnä mielenkiintoisia matkakohteita ja hyvin kauniita kaupunkeja, joissa on helppo vierailla lyhyiden etäisyyksien ja toimivan rautatieliikenteen ansiosta.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Bern

Päivitetty 16.8.2012

© Suomen suurlähetystö, Bern | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot